“Vanhuus pitää normalisoida”

Marja Jylhä jäi hiljattain eläkkeelle päivätyöstään Tampereen yliopiston gerontologian professorina, mutta jatkaa työtään osa-aikaisena ja toimii ryhmänjohtajana Suomen Akatemian Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä. KUVA: Petri Kaikosuo

Petri Kaikosuo

Ihmisten keskimääräinen elinikä on pidentynyt jo satoja vuosia. Olemme myös yhä terveempiä yhä kauemmin. Pitkään eliniän piteneminen tarkoitti etenkin lapsikuolleisuuden laskemista. Vanhuuden venyminen on verrattain uusi asia.
Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. Yli 85-vuotiaiden määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana.
Viime kesänä kokopäivätyöstä eläkkeelle jääneen, mutta yhä aktiivisesti tutkimista kirjoittamista ja keskustelemista harjoittavan Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhän mukaan yhteiskunta ei ole täysin sopeutunut muutokseen. Suhtautuminen vanhuuteen on monin tavoin ristiriitaista.
— Suomalaisen, kuten muidenkin yhteiskuntien perustavoite on ollut se, että ihmiset eivät kuolisi liian nuorina, pysyisivät terveempinä ja eläisivät pidempään. Nyt kun näin on tapahtunut, niin ollaan huolissaan siitä, että ikääntyneet ihmiset ovat kestävyysvaje.

Petri Kaikosuo

10.3.2022


Kauniit puheet eivät näy

Jylhä pohtii yhteiskunnan suhtautumista vanhuuteen ja vanhenevaan väestöön viime vuonna ilmestyneessä päiväkirjamuotoisessa kirjassaan Vanhuustutkijan koronavuosi – Myöhäiskeski-ikä ja pitkäikäisyyden vallankumous.
— Jos vanhukset ovat kestävyysvaje, niin emmekö sitten haluakaan pitkää ikää? Aletaan siis jakaa ihmisille tupakkaa ja voita, otetaan verenpainelääkkeet pois, lopetetaan diabeteksen hoito ja poistetaan nopeusrajoitukset ja turvavyöpakko, hän provosoi.
Se, että esimerkiksi perheidensä parissa ja vapaaehtoistyössä paljon palkatonta työtä tekevistä eläkeläisistä puhutaan myös yhteiskunnan voimavarana on Jylhän mukaan usein “kuorrutusta” ja kaunista puhetta, joka ei kuitenkaan näy siinä, miten ikäihmisiä kohdellaan.
— Sitä paitsi, ei ihmisen pidä tarvita todistaa olevansa taloudellisesti hyödyllinen, jotta häntä kohdeltaisiin, kuten ihmistä kohdellaan.
— Entä millainen olisi yhteiskunta ilman vanhuksia? Aika paljon olisi poissa.

Onko ikä vain numero?

Koronaepidemian alussa Jylhä osallistui aktiivisesti julkisiin keskusteluihin muun muassa yli 70-vuotiaille asetetusta velvoitteesta pysyä kotioloissa ja välttää sosiaalista kanssakäymistä. Hän kyseenalaisti yli 70-vuotiaiden niputtamisen yhdeksi joukoksi, kun todellisuudessa kyseessä ovat hyvin eri-ikäiset ja -kuntoiset ihmiset.
Jylhän mukaan tämän päivän 70-vuotiaat eivät ole vanhoja, vaan myöhäiskeski-ikäisiä.
— Ikähaitari ikääntyneiden ryhmässä voi olla 40—50 vuotta. Ajatus siitä, että näitä ihmisiä kohdeltaisiin melkein missä tahansa asiassa samalla tavalla on yksinkertaisesti höhlä. Tämän päivän 70-vuotiaiden ominaisuudet ovat huomattavasti lähempänä keski-ikäisiä, kuin vaikkapa 80-vuotiaiden ominaisuuksia.
Jylhä debatoi sitä ajatusta vastaan, että ikä olisi “vain numero”.
— Toki sIllä halutaan sanoa, että ihminen ei ole ikänsä vanki, mutta myös yritetään peittää vanhuuteen kohdistuvia asenteita.

Korona kohteli eri tavoin

Yksi esimerkki ikäihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä on heidän sulkemisensa pois mielipidetiedusteluista.
— Suomessa ei tietääkseni ole ollut pitkiin aikoihin yhtään mielipidetiedustelua, joissa kaikki ikäryhmät olisivat mukana. Pahimmillaan satoja tuhansia ihan täyspäisiä ihmisiä päätetään vaan jostain syystä jättää pois “kaikkien suomalaisten” joukosta.
Korona kohteli ikäihmisiä hyvin eri tavoin, mutta osa heistä selvisi kokemuksensa, joustavuutensa, suhteellisuudentajunsa ja kekseliäisyytensä voimin jopa paremmin kuin esimerkiksi nuoret.
— Vanhalle ihmisille, jolla ei ehkä ole niin paljoa vuosia jäljellä, koronarajoitukset ovat saattaneet tuntua siltä, että hänen elämästään on viety vuosi tai kaksi. Monista nuorista on tuntunut siltä, että häneltä on viety koko elämä. Meillä on yliopistolla opiskelijoita, jotka ovat opiskelleet kaksi vuotta, mutta jollain lailla eivät tiedä, mitä se opiskelu on. Vaikka ikäihmisillä ei ole hääviä, niin nuorilla on kenties vielä vaikeampaa.

Elämää vuosiin

Jylhän mukaan elämän piteneminen ei ole itseisarvo.
— Vanhenemisen tutkijat eivät ollenkaan aseta sellaista tavoitetta, että elämää pitäisi pidentää. Ei vuosia elämään, vaan elämää vuosiin.
Hänen mukaansa “täysipäisiä” ihmisiä ei kuitenkaan pidä sulkea ulos vain iän perusteella.
— Kaikkien areenoiden sekä vallan ja vastuun pitäisi olla periaatteessa avoinna kaikille.
Suhtautuminen vanhuuteen on monin tavoin käytännöllinen poliittinen kysymys, jossa tulisi pystyä ottamaan huomioon ihmisten erilaiset yksilölliset tilanteet. Jylhän mukaan järkevän suhtautumisen ytimessä olisi vanhuuden normaalistaminen.
— Ettei niin kauheasti kyseltäisi, että millaisia ovat 80-vuotiaat, koska he ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Ei kukaan kuvittele tietävänsä sitäkään, millaisia ovat 40-vuotiaat. Kaikissa ikävaiheissa on hyvät ja huonot puolensa. En suosittele sen kauhistelua enkä myöskään sen romantisoimista.

Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä esitelmöi aiheesta “Ikäihmisten terveys ja hyvinvointi kahden koronavuoden jälkeen” Ke 16.3. klo 12 Hervannan vapaa-aikakeskuksen yläsalissa. Tilaisuuden järjestää Hervannan eläkkeensaajat.