Ahlmanin lehmät kirmasivat laitumelle

Ahlmanedussa koettiin lauantaina riemukkaita hetkiä, kun oppilaitoksen lehmät päästettiin vihreille laitumille kesästä nauttimaan.

Ahlmanilla nähtiin lauantaina varsin riemukasta menoa, kun Ahlmanedun lehmät pääsivät pitkän talven jälkeen niitylle laiduntamaan. Paikalle oli kerääntynyt runsaasti ihmisiä tätä maalaisihmettä seuraamaan. Joukossa oli paljon erityisesti perheitä ja pikkuväkeä.
Tapahtumassa oli tarjolla myös paistettua makkaraa, keittoa ja lättyjä ja siellä myytiin muun muassa puutöitä, villasukkia ja kukan taimia. Myös tilapuoti oli avoinna ja siellä riittikin väkeä. Aurinkoinen sää helli kävijöitä ja haitari soi iloisesti.
Asta Jämsen oli tullut lastensa Aliisan (11v.) ja Martin (5v) kanssa seuraamaan lehmien niitylle laskemista. Tämä ei ollut heillä ensimmäinen kerta.
– Asuimme aikaisemmin Ahlmanin vieressä ja tykkäsimme tosi paljon lehmistä ja Ahlmanista. Niinpä halusimme nytkin tulla tänne, Jämsen sanoo.
Heidän aikomuksenaan oli myös syödä tapahtumassa jotain.
– Lapset äänestivät lettujen puolesta, joten ehkä menemme maistelemaan niitä.

25.5.2022

Miina Äkkijyrkän suosikkirotu

Ahlmanin lehmät laiduntavat niityllä aluksi vain päivisin, koska niiden herkkä maha ei ole vielä tottunut vihreään ruohoon. Viikon päästä ne alkavat viettää siellä myös yönsä.
Lehmistä kaikki kuuluvat suomenkarjaan. Niistä kaksi on pohjoissuomen-, 30 länsisuomen- ja yhdeksän itäsuomenkarjaa.
– Pohjoissuomenkarja on yleensä väritykseltään hyvin valkoista ja siinä on lisävärinä ruskeaa tai mustaa. Se on näistä roduista kaikkein vähälukuisin, koska niitä on Suomessa vain vähän yli 800 yksilöä eli se on uhanalainen rotu. Länsisuomenkarja on puolestaan lypsylehmänä runsaslukuisin ja maidontuotannoltaan paras. Se on väritykseltään ruskea ja sen väriskaala voi vaihdella vaaleasta ihan tummaan, Ahlmanin maatilamestari Harri Ala-Kapee kertoo.
Itäsuomenkarja tunnetaan myös nimellä kyyttö ja se on rotu, jota myös taiteilija Miina Äkkijyrkkä on pitänyt esillä julkisuudessa.
– Se on vanhin jalostettu suomenkarjarotu. Nimi kyyttö merkitsee sen väritystä. Sillä on ruskeat kyljet, valkoinen selkä ja vatsa ja ikään kuin kyyn juova selässä. Kaikkia näitä rotuja yhdistää se, että ne ovat luonnostaan sarvettomia eivätkä näin ollen satuta ihmisiä eivätkä toisiaan sarvilla.

Käytettiin työeläimenä vetämässä kärryjä

Suomenkarja on geneettisesti arvokasta rotua, sillä se on vuosituhansien aikana kehittynyt sopeutumaan nimenomaan suomalaisiin oloihin. Sen maidossa on melko runsaasti valkuaista ja rasvaa ja siksi se juoksettuu hyvin. Näin ollen se sopii erinomaisesti juustojen ja hapanmaitotuotteiden valmistukseen.
– Suomenkarjan uskotaan tulleen tänne jo ennen ajanlaskun alkua. Se on kehittynyt täällä pitkään ihmisen rinnalla. Siitä on saatu lihaa ja sitä on myös käytetty työeläimenä vetämässä kärryjä ja koneita ennen hevosta, koska hevoset olivat aikaisemmin kalliita eläimiä Ala-Kapee sanoo.
Alkuperäisrodut vähentyivät maatiloilla rajusti 1960-luvulta lähtien, kun ulkomaalaiset rodut rynnistivät niiden tilalle.
– Syynä tähän oli valtavan maitomäärän ja nopean lihankasvun ihannointi. Suomenkarja on pienempikokoista ja tuottaa vähemmän maitoa kuin ulkomaalaiset rodut, mutta jos siihen olisi silloin panostettu, se olisi tänä päivänä ihan yhtä kilpailukykyinen kuin ulkomaalaiset rodut. Sitä paitsi sillä on muita hyviä ominaisuuksia, kuten se, että rodun edustajat ovat sisukkaita ja kestäviä ja vähän terveempiä kuin muiden rotujen edustajat.
Ahlmanilla halutaan paitsi ylläpitää rotua, myös säilyttää sen geneettistä perimää.
– Olemme varastoineet viikon vanhoja suomenkarjan alkioita typpeen ja jos nämä rodut jostain syystä pääsisivät häviämään, niin tarvittaessa ne pystyttäisiin palauttamaan istuttamalla alkiot lehmän kohtuun. Lopputuloksena syntyisi puhdasrotuisia suomenkarjavasikoita. Suomenkarjaa myös myydään Ahlmanilta maatiloille tuotantoon, jotta niitä olisi mahdollisimman monella tilalla.