Akrobaattiserkukset tähtäävät huipulle
Akrobatia vaatii voimaa, rohkeutta ja treenimotivaatiota. Serkuksilta Vili Koskiselta ja Kerttu Koistiselta niitä ominaisuuksia löytyy. Kuva: Pekka Ohtokangas
Akrobatiavoimistelu on voimisteluun kuuluva kilpalaji. Laji vaatii paljon harrastajiensa fyysisiltä ominaisuuksilta, mutta erityisesti se vaatii omistautumista.
Pekka Ohtokangas
1.2.2023
Serkukset Vili Koskinen, 14, ja Kerttu Koistinen, 9, istuvat urheilusalin lattialla. He ovat hetki sitten tehneet akrobatiatemppuja kameralle. Ennen haastattelua pitäisi laittaa letit tai saparot Kertulle.
– Voin tehdä letit, Vili Koskinen lupaa.
Ikäänsä nähden suuresta ikäerosta huolimatta annalalaiset serkukset ovat seurassaan oma kokoonpanonsa, pari. Kerttu Koistinen on kuin kuohuva limukka, eloisa, pirskahteleva. Vili Koistinen taas on kuin kupillinen teetä, rauhallinen ja harkitseva. Yhteistyö kuulemma pelaa.
– Välillä tapellaan, Koskinen sanoo.
– Niin, koska sinä aloitat, Koistinen kuittaa.
Koskinen on aloittanut akrobatian viitisen vuotta sitten, Koistinen vasta vuosi sitten. Sitä ennen Koistisella oli takanaan eri lajeja, tuoreimpana cheerleading. Koistiselle suurin ero cheerleadingin ja akrobatian välillä on asuissa, vaikka todellisuudessa toki liikkeet eroavat toisistaan.
– Meillä puvuissa on strasseja ja kimalletta, Koistinen kertoo.
– Strasseja miljoona. Liikkeitä meillä on nostoja ja heittoja ja yksilöliikkeitä, Koskinen täydentää.
Nyt serkusten seura on Pirkkalassa toimiva, tasan vuosi sitten perustettu Akron Taikaa.
Treenimotivaatiota
Serkuksilla on parin kuukauden päästä matka Saksaan kilpailuihin. Matka tuntuu hyvältä kokemukselta. Ja niin, onhan sitä tulossa myös matka Italiaan taitovoimistelufestivaaleille.
– Suoritimme eilen kultamerkin, joten pääsemme osallistumaan myös SM-kilpailuihin, Koistinen sanoo.
Koskinen latistaa tunnelman:
– Sinne vaan on 11 vuoden ikäraja, joten ei vielä päästä.
– Höh, minulle on valehdeltu, Koistinen sanoo.
Akrobatia vaatii harjoittelijalta paljon. Treenejä on viisi kertaa viikossa.
– Voimaa, rohkeutta, notkeutta ja treenimotivaatiota, Koskinen listaa.
– Sinulla ei kyllä ole treenimotivaatiota, Koistinen kuittailee.
– Kerran olen ollut poissa, kun oli seitsemänä päivänä viikossa treenit, joten jätin yhdet välistä. Kädet olivat aivan loppu, Koskinen sanoo.
Kun nuorilta kysyy, onko treeneihin koskaan vaikeaa lähteä, molemmat vastaavat ”ei” kuin yhdestä suusta.
Haastavaa ja tilaa kasvaa
Lajissa voi haastaa itseään loputtomasti. Tällä hetkellä Koistiselle haastavinta on hahmottaa, mitä valmentajat tarkoittavat kuvailessaan liikkeitä.
– Sitten ne on ihan helppoja, kun itse kokeilee.
Koskinen taas kokee niin kutsutun topin tehtävät haastavina. Hän itse toimii usein nostajana, eli base. Koistinen on nousija, eli top.
Tulevaisuudesta nuoret eivät vielä tiedä. Tavoitteena on ainakin saada kaikki merkit, mutta niilläkään ei ole suurta merkitystä.
– Suomessa ei ole vielä tarpeeksi hyviä harrastajia, joten täällä ei ole vielä jouduttu pohtimaan, mitä huipulla tapahtuu, Koskinen kertoo.
Tavoitteena on kuitenkin SM-kilpailut. Tärkeintä on kuitenkin kokemus, jota laji heille tuo.
Kun haastattelu on päättynyt Kerttu Koistinen etenee kärrynpyörillä salin ovelle siinä ajassa, mikä aikuisella menee nousta lattialta.
