Annalasta löytyvää Lego-taituruutta nähtiin televisiossa

Onni Nummela osallistui LEGO Masters Suomi- kilpailuun

Jaakko Saariluoman luotsaama uusi LEGO Masters Suomi -televisio-sarja päättyi finaaliin kaksi viikkoa sitten. Voittajiksi kruunattiin Tino ja Julius. Kilpailussa nähtiin myös paikallista taituruutta, sillä yksi kilpailijoista, Onni Nummela (15v.), asuu Tampereen Annalassa. Hän kilpaili ohjelmassa pöytyäläisen Velmeri Männikön (17v.) parina.
Ohjelmakonseptissa piti rakentaa Legoista annetussa ajassa erilaisia rakennelmia teknistä taitoa ja luovuutta käyttäen. Kilpailijoilla oli käytettävissä yli kolme miljoonaa Lego-palikkaa ja aikaa pisimmillään 18 tuntia. He saivat pitää rakentamisen aikana taukoja. Tällöin kello pysäytettiin. Alussa pareja oli kahdeksan, mutta jokaisessa jaksossa putosi yksi pari.
Kilpailun voittajapari palkittiin 10 000 eurolla. Onni ja Velmeri pysyivät kilpailussa mukana kahdeksanteen jaksoon saakka. Sen jälkeen oli jäljellä enää finaalijakso.
– Semifinaalipaikka sieltä lähti kotiin. Oli tosi mahtavaa olla siellä mukana. Se oli vahvistava kokemus, Nummela sanoo.

25.5.2022

Haastavinta sillan rakentaminen

Tehtävät annettiin paikanpäällä, joten niihin ei voinut valmistautua etukäteen.
– Olin kylläkin katsonut muiden maiden LEGO Masters -kilpailuja, joten konsepti oli minulle tuttu etukäteen ja tiesin, mistä siinä on kyse. Varsinkin Australian kilpailu oli tosi hyvä.
Tehtävät vaihtelivat suuresti ja useimmiten työn valmistuttua kilpailijoille annettiin vielä lisätehtävä. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa piti rakentaa unelmien kaupunginosa ja kun se oli valmis, annettiin lisätehtävä, jonka mukaan teosta tuli muuttaa sen näköiseksi, että kaupunginosa on kohtaamassa katastrofin.
Haastavin tehtävä Nummelan mukaan oli sillan rakentaminen. Siinä kilpailijoiden piti rakentaa mahdollisimman kestävä silta kahden pylvään väliin. Sillan tuli olla 170 senttimetriä pitkä.
– Tehtävästä teki haastavan juuri tuo, että saa sillan kestämään, kun itse olen pyrkinyt aina tekemään jutut pikemminkin siten, että ne näyttävät mahdollisimman hyvältä. Tunsin olevani kuin kala kuivalla maalla, mutta opin siitä tehtävästä tosi paljon.
Kiinnostavin tehtävä oli puolestaan katosta roikkuvan Lego Technic -palikan varaan rakennetun teoksen tekeminen.
– Sen tehtävän me voitimme. Me rakensimme lentävän merirosvolaivan. Saimme pysymään sen tasapainossa, vaikka laiva painoi tosi paljon, varmaan kymmenen kiloa, Nummela sanoo.
– Toinen ihana tehtävä oli muumitehtävä. Siinä piti rakentaa muumi-aiheinen dioraama Muumi-kirjan pohjalta. Muumit ovat niin suuria kulttuuri-ikoneja ja kun siihen yhdistetään Legot, niin toteutus oli hieno. Meidän teoksemme perustui Vaarallinen juhannus -kirjaan. Rakensimme kelluvan teatterin. Sen tekeminen oli tosi hauskaa.
Vaikka työskentelyyn oli varattu näennäisesti paljon aikaa, se ei meinannut silti aina riittää.
– Varsinkin tietyissä loppupään tehtävissä aika meni tosi tiukille. Legoista rakentaminen on hidasta, kun kokeilee, mikä palikka sopii mihinkin.

Fanaattinen Lego-harrastaja

Nummela ei koonnut ohjelmassa Lego-palikoita ensimmäistä kertaa elämässään. Päinvastoin hän on ollut omien sanojensa mukaan fanaattinen Lego-harrastaja jo vuosien ajan.
– Legot ovat olleet aina lähellä sydäntäni ihan pienestä lähtien. Sain ensimmäiset Legoni 2-3 -vuotiaana, kun isovanhempani ostivat minulle jonkin peruspaketin. Harrastus tästä tuli teini-iän alussa. Silloin tajusin, että tämä on minun juttuni, Nummela sanoo.
Häntä viehättää Legoissa erityisesti niiden tarjoamat lukemattomat mahdollisuudet.
– Kaupasta voi ostaa valmiin setin ja se on taidetta sinänsä, mutta Legoista voi rakentaa myös ihan jotain omaa tai muokata settiä jonkin verran ja sekin on taidetta. En keksi asiaa, mitä ei voisi Lego-palikoilla luoda. On niin paljon, mistä voi valita. Jos jotain ei ole, se vain pakottaa rakentamaan entistä luovemmin.
Ei liene yllätys, että Nummelan kotoa löytyy Legoja melkoisesti.
– Minun on tullut ostettua Legoja aivan järjettömästi. Olen hankkinut niitä kirppareilta ja nettisivuilta. Sen lisäksi minulla on täällä isäni ja siskoni vanhat Legot. Ei minulta ehkä miljoonaa Legoa löydy, mutta kymmeniä tuhansia kuitenkin vähintään. Olen kerännyt Legoja koko elämäni ajan.
Nummelalla on mennyt harrastukseen myös paljon aikaa.
– Joko lajittelen Legoja lokerikkoihin muodon ja värien mukaan tai rakennan niistä. Paljon on tosin lajittelematta vielä.
Nummela säilyttää kokoamiaan Lego-teoksia vitriinissä näytillä jonkin aikaa ennen kuin purkaa ne.
– Sitten kun huomaan, että kootussa teoksessa on jokin tietty palanen, joka sopisi toiseen työhön, niin vapautan palat uuteen käyttöön. Se on juuri tässä hienoa, että Lego-palikoita voi käyttää loputtomasti uudelleen. Ne ovat niin kestäviä.

Hieno kokemus

Velmeriin Nummela tutustui vuonna 2020.
– Kuulin äidiltäni, että Pöytyällä on Lego-museokahvila, jota Velmeri pyörittää. Niinpä menimme käymään siellä ja sitä kautta ystävystyin Velmerin kanssa. Se antoi mielettömän buustin, kun tapasin toisen Lego-fanaatikon. Myös Velmerillä on uskomaton kokoelma Lego-settejä ja harvinaisuuksiakin. Oli tosi hieno päästä katsomaan sinne. Kun sitten tähän ohjelmaan haettiin kilpailijoita, niin Velmeri pyysi minut mukaan parikseen.
Nummela oli yllättynyt siitä, että he pääsivät kilpailussa niin pitkälle.
– Putoaminen ei harmittanut, koska olen pelkästään kiitollinen, että saimme mahdollisuuden tehdä jotain, mikä on niin lähellä sydäntäni ja päästä näyttämään, mitä osaamme. Tämän jälkeen meidän ei tarvitse enää kyseenalaistaa sitä, että onko tämä harrastus hyväksyttävä. Toivon että muutkin kaapppiharrastajat voittaisivat pelkonsa ja että porukka tajuaisi jollain tavalla, että mikä tässä on homman nimi.
Nummela lähtisi ohjelmaan uudelleen, jos sellainen tilaisuus tulisi eteen.
– Kyllä tämä oli niin hieno kokemus, hän toteaa.