Asunnottomuus on usein monien tekijöiden summa

Kaksikymppinen Venni etsii reittiä uudenlaiseen elämään Tastun asumispäivystyksessä henkilökunnan ja isänsä tuella. Kuva: Satu Lepistö

Tampereen kaupungin asumispäivystys (Tastu) Väkipyöränkadulla on tarkoitettu asunnottomille tamperelaisille. Asunnottomaksi voi päätyä todella erilaisia reittejä ja erilaisista taustoista käsin.

Satu Lepistö

3.11.2021

Tässä on kaksi tamperelaisen asunnottoman tarinaa.
Venni, 20, ja ”Jussi”, 52, sanovat kumpikin tulevansa ihan hyvistä perheistä. Vasta nipin napin parikymppinen Venni joutui jo nuorena koulussa hankaluuksiin tehdessään omien sanojensa mukaan kolttosia. Vilkkaalla pojalla oli oppimisvaikeuksia ja hoitamaton adhd. Kun Venni oli 11-vuotias, hän en mennyt enää kouluun, jossa ei omien sanojensa mukaan oppinut mitään, kun ei pysynyt toisten oppimisvauhdissa mukana.
11-vuotiaana Venni oli jo laitoksessa, jossa kaikki muut olivat häntä itseään vanhempia ja käyttivät päihteitä. Kannabis, alkoholi ja tupakka tulivat jo tuolloin osaksi elämää. Nuori mies alkoi lääkitä itseään bentsodiatsepiineilla 18-vuotiaana tultuaan sijoitetuksi toiselle paikkakunnalle laitokseen, jossa asui liki täysikäiseksi asti.
- Rakastuin lääkkeisiin, sanoo Venni. – Tuntui, että tytöille ja kavereille oli helpompi puhua. Koin, että se oli oikea lääke tähän elämään.
Nuori mies oli alkanut myydä jo aikaisemmin kannabista ja ekstaasia. Nyt hän rahoitti bentsojen käyttöään huumeiden myymisellä ja muulla rikollisuudella, kuten murroilla. Kaveripiiri teki samaa.
- Ei huumepiireissä ole oikeita kavereita, Venni sanoo nyt. – Kaikki kääntävät takkinsa jossain vaiheessa ja sitä päänsisäistä peliä on pelattava yksin.
Venni joutui jossain vaiheessa nuorisovankilaan, josta vapauduttuaan jäi lopulta asunnottomaksi. Takana on viisi päihdekuntoutusta, seitsemän menetettyä asuntoa ja kymmenkunta katkaisuhoitoa. Riippuvuus on kova, sillä nytkin mies on bentsotiputuksella. Moni entinen kaveri on kuollut huumeisiin tai oman käden kautta. Väkivalta on huumepiireissä tullut tutuksi.
- Olen nähnyt puukotuksia ja tullut itse puukotetuksi, Venni sanoo. – Minua on lyöty rautakangella päähän ja asuntooni on tultu väkisin.
Nyt Vennin suunnitelmissa on vaihtaa paikkakuntaa ja löytää jonkinlainen uusi reitti. Kohteliaasti ja asiallisesti käyttäytyvä nuori mies päättää haastattelun, mutta palaa hetken päästä:
- Voitko sä siellä sanoa, että mä rakastan mun isää tosi paljon, hän pyytää. – Kyllä tässä on vielä mahdollisuus kääntää kelkka. Isä on vielä mun elämässä, Venni sanoo.

Tulevaisuudenhaaveita

Myös viisikymppisen ”Jussin” (nimi muutettu) elämä alkoi ”melko tavallisesti”. Perheessä oli työssäkäyvä isä ja kotiäiti, sisaruksiakin
- Nuoruus oli kirjava, Jussi kuvaa. – Olin kiltti mutta vilkas kaveri. Sisältäpäin olin surumielinen mietiskelijä. Se, että olen täällä asumispäivystyksessä, on yhteensattumien summa.
Jussi on opiskellut, ensin kirvesmiehen ammattiin ja sitten myöhemmin hoiva-avustajaksi. Elämässä on ollut rakkauttakin.
- Yhden morsiamen kanssa kierreltiin Suomea. Ne olivat hienoja reissuja. Hotellissa tuli kerran avattua viinipullo seitsemän vuoden juomattomuuden jälkeen. Siitä se sitten taas pikkuhiljaa lähti, Jussi sanoo. – Tässä sitä ollaan, rahattomana asuntolassa.
Jussi haaveilee tulevaisuudesta siinä, missä muutkin.
- Olen viiden lapsen isä ja isoisäkin jo. Haluan saada jostain palvelutalosta töitä, Jussi pohtii.
Asunto meni Jussiltakin vähän sattumalta avoeron myötä.
- Laitostuminen on vähän liian helppoa, hän sanoo nyt ja miettii, ettei omaan asunnottomuuteen ole yhtä selkeää syytä. – Olen miettinyt, että asioihin joskus vain ajautuu.
Tastussa työskentelevät sosiaalityötekijä Emilia ja sosiaaliohjaaja Anni ovat samaa mieltä. Asiakkaiden taustatarinoiden moninaisuus on yllättänyt.
- Meillä on ihmisiä joka lähtökohdasta, he sanovat.
Asiakkaiden taustatarinoissa kietoutuvat yhteen erilaiset tapahtumat. Aina esimerkiksi päihdeongelmia ei ole, mutta usein ne ja esimerkiksi mielenterveysongelmat nivoutuvat yhteen merkittävällä tavalla ennen asunnottomuutta. Tarinoita on kuitenkin yhtä monta erilaista kuin asiakkaitakin, kun vain joku ehtii kuunnella.