Avoimet puutarhat tarjosi kävijöille paljon ihasteltavaa
Aistipuutarhassa voi nauttia esimerkiksi timjamin tuoksusta.
Suomessa vietettiin viime sunnuntaina 7. elokuuta Avointen puutarhojen päivää, jolloin ihmiset saivat käydä ihastelemassa lukuisien yksityishenkilöiden ja yhteisöjen pihoja ja puutarhoja.
Tampereella tapahtumaan osallistui muun muassa Hervannan kuurosokeiden toimintakeskuksen viihtyisä Aistipuutarha, jossa visuaalisuuden sijaan on panostettu ensisijaisesti muihin tekijöihin.
– Täällä voi olla esimerkiksi tietyn tuntuinen kasvin lehti. Yksi hyvä esimerkki tästä on nukkapähkämö, joka kansankielellä tunnetaan lampaankorvana. Kun siihen koskee, niin se tuntuu aivan siltä kuin silittäisi lammasta, puutarhuri Veera Friis kertoo.
Aistipuutarhassa on paljon myös tuoksuvia ja maistuvia kasveja sekä kasveja, jotka pitävät jotain ääntä.
– Täällä on esimerkiksi paljon yrttikasveja, kuten timjamia, joka on vanha rohtokasvi. Sitä on pidetty keuhkolääkkeenä, koska jos siitä tekee yrttijuoman, niin se irrottaa limaa.
Kaikki kasvit ovat täysin myrkyttömiä, joten niitä voi vaikka maistella.
Vaikka Friis työskenteleekin Aistipuutarhassa puutarhurina, niin hänen työnsä on lähinnä toimia ylläpitäjänä ja mahdollistajana.
– Asukkaat kertovat minulle, mitä he puutarhaan haluavat ja minä mietin keinot miten, mistä ja koska toiveet voi toteuttaa.
Varsinaisen puutarhatyön tekevät pitkälti asukkaat itse.
– He kitkevät, kastelevat, kääntävät kompostia ja levittävät multaa. Kaikki oksat silputaan ja käytetään kuorikatteena. Oma väki ajaa myös nurmikot. Silppu menee maanparannukseen. Tämä on sellainen asukkaiden oma olohuone. He nauttivat kovasti tästä puutarhasta ja siellä työskentelystä.
Joskus toteutetaan villejäkin ideoita.
– Asukkaat heittivät minulle idean, että tehdään tänne suo. Niinpä meillä on nyt pari kasvilaatikkoa, jossa kasvaa suokasveja.
Yksi asukkaista on Margit Silta. Hänellä on aikaisemmin ollut siirtolapuutarhapalsta, joten puutarhahommat ovat hänelle ennestään tuttuja.
– Suosikkikasvini on timjami, koska sitä voi laittaa liharuokaan. Se on hyvää, kun sitä laittaa paljon. Lempikukkani on auringonkukka. Olen istuttanut niitä tuohon parsan juurelle, Silta kertoo.
Suvi Roselli
10.8.2022
Palstalla kasvaa vesimelonia
Avoimiin puutarhoihin osallistui Tampereella myös lukuisia siirtolapuutarhureita. Heistä yksi on Suvi Jokipii, jolla on palsta Nekalan siirtolapuutarhassa.
– Minulla on ollut täällä palsta kuuden vuoden ajan. Olisin halunnut vanhan talon, mutta silloin minulla ei ollut mahdollisuutta muuttaa maalle. Niinpä päätin sen sijaan hankkia tämän. Ihastuin tähän, koska tämä oli niin söpö, Jokipii kertoo.
Ostohetkellä palsta oli melko surkeassa kunnossa.
– Se oli täysin ränsistynyt ja täällä oli kunnon viidakko. Lähdin sitten raivaamaan tätä ja parin ensimmäisen vuoden ajan ihmettelin, että mitä kaikkea täällä kasvaa.
Jokipiin palstalla on aivan tavallisia hyötykasveja, kuten tomaatteja, kurpitsaa, perunaa ja porkkanaa, mutta myös useita erikoisuuksia.
– Olen kasvattanut täällä muun muassa vesimelonia, maissia ja kiinalaista käärmekurkkua. Kokeilin myös pesusienikurkkua, mutta kirvat söivät sen taimet.
Vaikka Jokipii onkin nauttinut pikkuputarhastaan, on hän parhaillaan myymässä palstaansa.
– Ostimme sata vuotta vanhan hirsitalon Hämeenkyröstä ja remontoimme parhaillaan sitä asumiskuntoon. Myyn tämän jotta voin keskittyä siihen.
Jokipiin mukaan siirtolapuutarhapalstan pitäminen vaatii työtä ja aikaa.
– Täällä ei saa myöskään olla mikään erakko, koska tässä on naapurit lähellä.
Palstalla puuhastelu on kuitenkin antoisaa työtä.
– Tämä on lähellä kotia ja täällä saa puuhastella rauhassa ja viljellä itselleen ruokaa. Esimerkiksi omenoita ja marjoja tulee helposti paljon.
Unelmana siirtolapuutarhamökki
Nekalan siirolapuutarhayhdistys osallistui tapahtumaan ohjaamalla kävijöitä avoinna oleville palstoille ja kertomalla, millaista siirtolapuutarhapalstan pitäminen on, mitä siellä voi tehdä, mitä palstat maksavat ja mistä niitä voi hankkia.
– Ihmiset ovat kyselleet paljon ja monella on unelmana ostaa siirtolapuutarhamökki. Meillä on täällä luettelo myytävistä palstoista, yhdistyksen aktiivijäsen Päivi Karlstedt kertoo.
Hänellä on itsellään vuonna 1943 rakennettu siirtolapuutarhamökki. Hän hankki sen 20 vuotta sitten.
– Tämä oli minun unelmani. Tässä hommassa hoidetaan pihaa ja samalla hoidetaan itseämme, Karlstedt kuvailee.
Hänen mukaan parasta siirtolapuutarhapalstan pitämisessä on luonnon kiertokulun seuraaminen.
– On sykähdyttävää nähdä, kun esimerkiksi kesän alussa omenapuut, pihlajat ja kirsikkapuut puhkeavat kukkaan. Täällä näkee ja tuntee kaikkien vuodenaikojen vaihtumiset konkreettisesti.