Elävää kirjaa lainaamassa
Kulttuurin ystävä Elvi Ahonen tutustui Elävän kirjaston tarjontaan.
Voiko ihmisiä lainata? Ainakin näin ajatellaan kaupunginkirjastossa, jossa kokeiltiin torstaina Elävä kirjasto -toimintamallia.
Sirpa Koivu
27.3.2024
Käytännössä lainaaminen tosin tarkoittaa mahdollisuutta keskustella uusien ja tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa kirjaston tiloissa. Malli on nuorisoalan kattojärjestö Allianssin luoma, ja sen tarkoitus on edistää yhdenvertaisuutta.
Hervannan kirjastossa eläviä kirjoja oli lainattavissa keskiviikkona 20.3. Kirjaston lukusalissa odottelikin lainausvuoroaan joukko mukavia ihmisiä, jotka halusivat tuoda näkyville poikkeuksellisia kokemuksiaan elämästä.
Ajatuksiaan oli mahdollista avartaa seitsemän henkilön kanssa. Paikalla oli muun muassa päihdekuntoutuja, monen kielen osaaja, sateenkaarikristitty ja mielikuvitushahmoihin ihastunut.
Elämäntaiteilijan seurassa
Kulttuurin suurkuluttajaksi itseään kutsuva suomussalmelainen Elvi Ahonen oli huomannut tapahtumakutsun vieraillessaan ystävänsä luona Hervannassa.
- Olen suomussalmelaisen Retikka-teatterin aktiivinen ystävä. Mieheni puolestaan vetää Suomussalmi Rockia. Pitihän tähän kiinnostavaan kokeiluun osallistua, ennakkoluuloton Elvi totesi.
Juttukaveriksi hän valitsi mielikuvitusta kiehtovan otsikon perusteella elämäntaiteilijan, Anu Mikkolan. ”Lukuhetki” järjestyi kirjaston rauhalliseen takanurkkaukseen.
Uudet kuulokojeet iso apu
Anu on tottunut esiintymään, hän on ollut muun muassa Mielen-yhdistyksen kokemusasiantuntijana. Täysin avoimesti hän kertoo vammoistaan ja elämästään.
CP-vamma, sokeus ja heikko kuulo eivät ole estäneet Anua nauttimasta elämästä. Hän käy teatterissa, elokuvissa, taidenäyttelyissä ja konserteissa. Elämykset perustuvat kuulohavaintoihin, niitä täydentäviin avustajien antamiin kuvauksiin, ja joskus esimerkiksi veistosten kosketteluun.
Avustaja saattaa myös piirtää taideteoksen muodot hänen selkäänsä. Näin voi saada kokonaiskuvan esityksestä ja taiteesta.
Kuulovammakaan ei vaikeuta Anu Mikkolan elämää nykyisin kovin paljon. Uusien kuulokojeiden ansiosta hän pystyy keskustelemaan muiden ihmisten kanssa ja kuulemaan toisten puheen melko helposti. Tarvittaessa apuna on tulkki.
Sinnikäs ja utelias
Anu on monitaiteilija. Hän maalaa ja kirjoittaa runoja. Runojaan hän on julkaissut kahdessa omakustanteessa.
Koska Anun näkö heikkeni sokeudeksi vasta nuoruusiässä, hänellä on paljon muistoja väreistä ja ympäristöstä. Abstraktia taidetta syntyy telalla maalaten. Hän on myös tehnyt maalauksista värikkäitä kortteja. Värien valinnassa ja töiden viimeistelyssä auttaa avustaja.
- Pystyn tekemään taidetta, sillä muistan edelleen värit.
Musiikkikin kuuluu Anun elämään. Hänen nuoruusajan suosikkinsa oli Pelle Miljoona ja on oikeastaan edelleenkin. Muistojakin Pelle Miljoonasta on.
- Tapasin hänet ensimmäisen kerran jo 80-luvulla, mutta olin silloin niin jännittynyt, etten saanut sanaa suustani, Anu nauraa. - No, seuraavalla kerralla jo juttu luisti!
Mitä kuoren alla on?
Elvi kuuntelee Anua myötäeläen ja heittää väliin kysymyksiä, jotka vievät Anun tarinaa eteenpäin.
- Mistä haaveilet?
- Haaveilen, että olisi edelleen mahdollisuus tehdä omaa taidetta ja osallistua kuvataidetunneille Työväenopistossa, etteivät rahoitukseen aiotut supistukset lopettaisi tunteja.
- Minua kannattelee uteliaisuus, uteliaisuus kaikkiin asioihin, Anu vastaa Elvin kysymykseen positiivisesta asenteesta.
Parinkymmenen minuutin keskustelutuokio on nopeasti ohi.
- Tämä oli hieno kokemus. Minun lähipiirissäni ei ketään henkilöä, jolla olisi yhtä paljon rajoitteita ja yhtä paljon intoa ja elämänhalua, Elvi toteaa.
Yhteisymmärryksessä todettiin, että jokaisella on elämänsä, ei niitä kannata ulkopuolelta vertailla, sillä ei voi tietää, mitä kuoren alla on.
