Hervannassa valtava tarve ruoka-avulle
Henri Härmälä ja Ulla Kivistö Ruokapankista jakoivat ruokaa Hervannan kirkolla tiistaina 6.2.
Hervannassa ja koko Tampereella tarve hävikkiruoka-avulle on nykypäivänä valtava. Kun vuonna 2019 ruoka-apuun turvautui 7000 hakijaa kuukaudessa, oli määrä vuonna 2023 jo 15 000 kassin hakijaa kuukaudessa koko Tampereen mittakaavassa.
Milla Zuev
7.2.2024
Enää hävikkiruokakassin hakemiseen ei tarvita päätöstä diakoniasta, vaan ruoka-avun tarpeensa saa jokainen arvioida itse. Hervannassa ruokaa jaetaan tulevaisuudessa kolmena päivänä viikossa, mikä on enemmän kuin missään muussa Tampereen kaupunginosassa. Suuri ruoka-avun kysyntä on johtanut siihen, että evankelisluterilaisen seurakunnan Ruokapankki on sopinut ViaDia Pirkanmaan kanssa 16.2. alkavasta ruokajakelusta perjantaisin kello 12:30. Tiistaisin kirkon pihassa ruokaa jaetaan kello 14. Lisäksi L8:ssa jaetaan hävikkiruokaa torstaisin noin kello 11 alkaen, mutta tämä ei ole yleinen jako.
Koska hävikkiruoalle on valtava tarve, toivoo Ruokapankki, että vain yksi kotitaloudesta tulisi hakemaan kassin.
– Nyt on ollut sellainen ilmiö, että sekä perheen äiti että isä tulevat. Toivomme, että kotitaloudesta tulisi vain yksi henkilö, ja että naapuriakin ajateltaisiin, sanoo Marja Palkonen, Ruokapankin ruoka-avun asiantuntija.
Marja Palkonen kertoo, että yli 50 prosenttia hävikkiruoan tarvitsijoista on maahanmuuttaneita Hervannassa. Tämä johtunee siitä, että Hervannassa asuu paljon maahanmuuttaneita verrattuna muuhun Tampereeseen.
Ruoka-apu ei ole lakisääteinen palvelu, vaan hyväntekeväisyystyötä. Ruokaa on jaettavissa sen verran kuin sitä on: kuinka paljon hävikkiruokaa saadaan kaupoista ja miten suuri kysyntä kunakin päivänä on, on mahdoton ennustaa. Valitettavasti tämä johtaa siihen, että kaikki tarvitsijat eivät saa hävikkiruokakassia. Diakoniasta voi kuitenkin saada apua tilanteen purkamiseen: miten asiat voisi ratkaista siten, että ruokaa ei enää tarvitsisi jonottaa.
Apua diakoniasta
– Diakoniatyössä on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka pystyvät vastaamaan ihmisten hätään. Diakoniatyö on olemassa sitäkin varten, että ihmisen kanssa voidaan perata perusteellisemmin elämäntilannetta ja niitä syitä, joiden vuoksi ruokajonossa ollaan. Kirkon ajatus on auttaa heitä, joita kukaan muu ei auta, kertoo Taru Myllymäki, eteläisen seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä.
Ruoka on viime vuosina kallistunut merkittävästi, mikä näkyy monen palkansaajan kukkarossa, mutta vielä selkeämmin heille, jotka toistaiseksi elävät tukien varassa. Ukrainalaisia käy ruokajonossa paljon, joten Ukrainan tilanne vaikuttaa myös koko Tampereella ja Hervannassakin ruoka-avun tarpeeseen. Lisäksi ihmisillä vaikuttaa Palkosen mukaan olevan pelkoa siitä, miten selviytyä, kun nykyhallituksen työelämä- ja sosiaaliturvaheikennykset porrastetusti tulevat voimaan.
– En välttämättä ajattele, että ruoka-avun tarve itsessään olisi noussut viime vuosina, vaan että asiat ovat tulleet näkyvämmiksi yhteiskunnassa. Yhteiskunnan rakenteet eivät enää kykene vastaamaan kaikkeen hätään, mutta eivät toki seurakunnatkaan pysty, Myllymäki sanoo.
Ruokapankissa kuitenkin reagoitiin nopeasti, kun hävikkiruokaa ei riittänyt kaikille tarvitsijoille ja hankittiin uusi toimija jakamaan ruokaa. Se, miten paljon ruokaa on jaossa, on kuitenkin riippuvaista kaupoista, jotka lahjoittavat ruokahävikkiä Ruokapankille, ja kevättä kohden ruokakassin sisältö tyypillisesti kevenee.
Yhteiskunta murroksessa
Suomalainen yhteiskunta on kokenut monenlaisia murroksia viime vuosina. Esimerkiksi hintojen nousun myötä tällä on ollut vaikutusta ihmisten ostovoimaan ja tätä kautta siihen, että ruoka-avun piiriin ajaudutaan helpommin – ja näin käy myös työssäkäyville, erityisesti pienipalkkaisille.
– Yhteiskuntamme on ollut murrosten ja kriisien keskellä. On ollut paljon asioita, jotka ovat koetelleet rakenteidemme kestävyyttä. Yksi asia on siirtyminen hyvinvointialueille – auttamisen kentällä haetaan vielä uomia. Moni auttajataho etsii vielä työntekemisen tapoja ja yhteistyökumppaneita. Päällekkäisyyksiäkin on paljon, muten myös isoja muutoksia ja uudistuksia, Myllymäki pohtii.
Palkosen mukaan digitaitojen puutekin voi ajaa ruoka-avun piiriin.
– Tässä näkyy myös digitaidottomuus: esimerkiksi valituksia ei osata tehdä. Mikäli kotona ei ole välineitä hakemusten tai valitusten tekemiseen, tai esimerkiksi kielimuuri estää tämän, ihminen väsyy. Hävikkiruokakassi voi olla se, jonka juuri ja juuri jaksaa hakea. Totta kai siitä tulee hirveä harmitus, jos ruoka juuri omalla kohdalla loppuu. Ihmiset tulevat jo paikalle hyvissä ajoin, koska haluavat varmistaa kassinsa. Tilanne on kuitenkin samanlainen koko Suomessa. Tampere ei ole poikkeuksellinen, mutta työllisyystilanne täällä on heikko ja täällä on paljon pienituloisia ihmisiä, Palkonen sanoo.
Palkonen ja Myllymäki muistuttavat, että jokaisella alueella tehdään joka viikko parhaansa, ja kaikille halutaan olla tasapuolisia. Monella muullakin alueella kuin Hervannassa tilanne on aivan samanlainen
Mikä vain voi suistaa talouden
Palkonen ja Myllymäki painottavat, että ruoka-apu on tarkoitettu lyhytaikaiseksi, ei pitkäaikaiseksi avuksi. Sen avulla voi säästää noin 15-20 euron suuruisen summan viikossa, mikä voi jollekulle olla valtavan iso raha.
– Yhteiskunnan tukien pitäisi optimitilanteessa riittää, mutta ihmisten elämä harvoin on optimitilanteessa. Mikä tahansa elämän kriisi tai taitekohta voi suistaa talouden raiteiltaan. Tähän yritetään diakoniatyössä vastata - etsitään ne väylät, joita pitkin kriisistä noustaan, Myllymäki sanoo.
Hävikkiruokakassi on yksi asia, joka voi hetkellisesti auttaa hätään, mutta sen ei voida ajatella pelastavan ihmistä. Köyhyys ja vähävaraisuus, hetkellinen rahattomuus voi johtua esimerkiksi siitä, että puhelin on rikkoutunut – tai siitä, että kylmän talven vuoksi ruokarahat ovat menneet talvikenkiin.
– Syyt ovat moninaiset. Syy ei ole missään vastakkainasetteluissa tai minkään alueen omaleimaisuudessa. Niin monta syytä ja elämäntarinaa on kuin on ihmisiäkin, Myllymäki muistuttaa.
– Monilla ihmisillä ei ole minkäänlaisia puskurirahastoja. Yhdenkin kuukauden keikaus voi suistaa raiteiltaan. Palkansaajillakin puskurit ovat vähissä, Myllymäki jatkaa.
Miten hallituksen kaavailemat työelämä- ja sosiaaliturvaheikennykset tulevat näkymään ruokajonoissa ja diakoniassa?
– Kyllä tässä tullaan näkemään aikamoinen aika, niin diakoniassa kuin lisääntyneenä määränä ruoka-avun hakijoita. Tampereella jaetaan ruokaa noin 50 eri pisteessä. Jotkut näistä ovat kohderyhmäkohtaisia, eli vain tietylle ihmisryhmälle tarkoitettuja. Ruokaa on kuitenkin jaossa jossain päin Tamperetta joka päivä - Tampereen peitto ruoka-avussa on Suomen parhaita. Ei kuitenkaan ole mahdollista luvata, että joka kerta jonosta saisi hävikkiruokakassin. Teemme kuitenkin sen, minkä voimme. Meillä on kauppojen kanssa sopimukset ruoan hausta, ja haemme ruokaa Pirkanmaan ulkopuoleltakin. Ruokaa haetaan joka päivä kolmella autolla. Kuitenkin kunakin päivänä jaettava ruoka haetaan saman päivän aamuna, sillä seuraavana päivänä se on jo vanhaa, Palkonen sanoo
