Ikääntyneen taloudellinen hyväksikäyttö jää usein piiloon

Ikäihminen voi joutua hankalaan tilanteeseen tilanteessa, jossa hän auttaa aikuista lastaan, koska kokee sen velvoitteekseen. Joskus taloudellinen auttaminen aiheuttaa ikäihmiselle itselleen ongelmia, kun rahat eivät riitä. Asiaan liittyy paljon häpeän tunteita.

Satu Lepistö

24.2.2021

Jos ikääntynyt vanhempi haluaa tukea taloudellisesti aikuista lastaan vapaaehtoisesti ja hänellä on siihen resursseja, kyse on kahden aikuisen ihmisen välisestä sopimuksesta. Joskus on kuitenkin kyse tilanteesta, jossa rahaa antava iäkäs vanhempi ei toimi vapaaehtoisesti vaan pakotettuna. Tampereen kaupungin gerontologisen sosiaalityön työntekijät ovat käytännön työssään havainneet, että aikuisten lasten taloudellisessa riippuvuudessa ikääntyneistä vanhemmista tai isovanhemmista on usein kyse taustalla piilevistä muista ongelmista, kuten mielenterveys- tai päihdeongelmista, työttömyydestä tai taloudellisista vaikeuksista, kuten pienituloisuudesta tai velkaantumisesta. Usein ongelmat ovat useiden ongelmien yhteen kietoutunut kimppu, jossa ikääntyneen läheisen taloudellinen hyväksikäyttö on vain päällimmäisin oire.

Asiasta voi kertoa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille

Johtava sosiaalityötekijä Mia Kanninen vastaa Tampereen kaupungilla gerontologisen sosiaalityön palvelusta, jossa työskentelee kahdeksan sosiaalityöntekijää, kolme sosiaaliohjaajaa ja yksi palvelusihteeri. Gerontologinen sosiaalityö palvelee yli 65-vuotiaita tamperelaisia ja oriveteläisiä asiakkaita, joilla on sosiaaliseen ja taloudelliseen selviytymiseen liittyviä monimutkaisempia ongelmia.
- Käytännössä tämä tarkoittaa tilanteita, jossa matalan kynnyksen palvelut, kuten lähitorit, palvelukeskukset ja Kotitori eivät pysty auttamaan, Kanninen linjaa.
Tilanteista, joissa taloudellinen riippuvaisuus on päässyt syntymään aikuisen lapsen ja iäkkään vanhemman välille ja joissa joskus on jopa väkivallan uhka läsnä, on joskus vaikeaa kertoa. Jos iäkäs henkilö on valmis kertomaan tilanteestaan ja saamaan siihen apua, hän voi ottaa asian puheeksi hyvin monella eri tavalla.
- Asiasta voi kertoa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joita tapaa. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi kotihoidon työntekijä, lääkäri tai sairaanhoitaja, palvelukeskuksen, lähitorin tai Kotitorin työntekijä. Heitä voi pyytää viemään asiaa eteenpäin, Kanninen ohjeistaa.
Vanhuspalvelulaki (25 §) ja Sosiaalihuoltolaki (35 §) velvoittavat alalla työskenteleviä tekemään ilmoituksen sosiaalipalveluihin iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään ja turvallisuudestaan. Ikäihminen voi itsekin ottaa suoraan yhteyttä gerontologiseen sosiaalityöhön.
- Taloudelliseen riippuvuuteen ja hyväksikäyttöön liittyviä tilanteita tai sellaisten epäilyjä tulee tietoon lähes viikoittain, Kanninen toteaa. – Silti oletamme, että iso osa tilanteista jää piiloon. Erittäin harvoin ikääntyneet ottavat asiaa suoraan puheeksi. Tyypillisesti ikääntynyt hakee apua heikkoon taloudelliseen tilanteeseensa, kun hänellä ei esimerkiksi ole varaa lääkkeisiin tai sairaanhoitoon. Silloin usein käy ilmi, että rahaa annetaan säännöllisesti läheiselle, mikä heikentää ikäihmisen omaa taloudellista selviytymistä. Tyypillistä on, että ikäihminen kokee aikuisen lapsen tukemisen olevan välttämätöntä, koska lapsella on vaikeaa.
Kanninen toteaa, että usein ikäihmiset korostavat, että tekevät taloudellisen tukemisen omasta aloitteestaan. Sosiaalityöntekijän on käytännössä hyvin vaikeaa saada selville, onko taloudellinen tukeminen todellisuudessa alkanut omasta aloitteesta vai onko siihen liittynyt esimerkiksi painostusta.
- Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan asiaan liittyy paljon häpeää- jopa enemmän kuin pelkoa, Kanninen kertoo.

Tilanteeseen puuttuminen vaatii ikäihmisen aloitetta

Tilanteeseen puuttuminen vaatii aina sen, että ikäihminen kertoo tilanteestaan ja haluaa, että siihen puututaan.
- Sosiaalityöntekijä yrittää keskustelemalla rohkaista ikäihmistä itseään tekemään ratkaisun taloudellisen tukemisen lopettamiseksi tai annettavien rahasummien kohtuullistamiseksi. Sosiaalityöntekijä voi ikäihmisen antaessa luvan järjestää neuvottelun, jossa asianosaiset ovat mukana ja jossa tilannetta voidaan selvitellä ja yrittää muuttaa neuvottelun keinoin.
Joskus keskusteluissa käy ilmi, että aikuisen lapsen oma tilanne on hyvin hankala: hän saattaa olla tilanteessa, jossa esimerkiksi mielenterveysongelman vuoksi ei ole kyennyt pitämään yllä oikeuttaan työmarkkinatukeen, mutta ei toisaalta ole myöskään kyennyt hakeutumaan sairaspäivärahalle. Tällaisessa tilanteessa olennaista on, että aikuinen lapsi ohjataan hakemaan itselleen apua omien etuusasioiden kuntoon saamiseksi, jolloin ikäihmisen taloudellinen taakka helpottuu. Joissain tilanteissa taloudellisen hyväksikäytön lopettamiseksi voidaan ikääntyneelle ihmiselle hakea edunvalvontaa tai hakea hänen tulonsa hänen omalla suostumuksellaan kunnan välitystilille.
- Näiden keinojen tarkoituksena on turvata rahan riittäminen välttämättömiin menoihin, mutta ikäihmisen päivittäiseen käyttöön varattuja käyttövaroja ei edunvalvonta tai välitystilikään pysty täysin turvaamaan, Kanninen sanoo.