Joskus koulu jännittää pientä koulutulokasta

Koulut alkavat pian. Mitä tehdä, jos pientä koulutulokasta tai koululle eskariin siirtyvää jännittää?

Satu Lepistö

28.7.2021

Ekaluokkalaiset aloittavat taas pian koulun ja myös monilla eskarilaisilla on edessään iso muutos, kun esikouluun siirrytään koulun tiloihin. Etelä-Hervannan koulun koulupsykologi Karoliina Yli-Peltolan mukaan monia lapsia ja aikuisia jännittää sellainen, mikä ei ole itselle tuttua ja turvallista. Siksi esimerkiksi koulun tai eskarin alkaminen saattaa herättää lapsessa jännitystä, joka saattaa oireilla myös fyysisesti vaikkapa yllättävinä vatsakipuina tai päänsärkynä. Aikuisen tehtävä on tuolloin sanoittaa lapsen tunteita ja olla peili, jota vasten lapsi voi tutkia jännitystään.
- Ihmisen luontainen stressijärjestelmä aktivoituu usein uutta kohdattaessa, sanoo Yli-Peltola. – Tämä on auttanut esi-isiämme selviytymään tilanteissa, joissa on tarvinnut olla valppaana ja joihin on saattanut liittyä jonkin vaara. Mitä vieraampi tilanne meille on, sitä enemmän yksilöllisiä eroja tulee esiin lasten reagoinnissa. Jotkut heittäytyvät uusiin tilanteisiin positiivisella mielellä ja nauttivat uusista elämyksistä, kun taas toisilla uudet asiat herättävät herkästi negatiivisia mielikuvia. Silloin tarvitaan enemmän aikuisen kannattelua ja yhdessä rauhoittumisen opettelua, hän lisää.

Sanoita ja anna lupa kaikkiin tunteisiin

Yli-Peltolan mukaan tärkeää on antaa lapselle mahdollisuus puhua kaikista tunteista. Tunteiden nimeäminen ja pelkoajatuksista kiinni saaminen voi olla koulutulokkaiden ikäisille lapsille vielä vaikeaa, joten keskustelu vaatii vanhemmalta lapsen kokemuksen sanoittamista, eläytymistä ja joskus vähän arvailuakin.
- Lapselle voi esimerkiksi sanoa: ”Muistan, kuinka minua jännitti ensimmäinen koulupäivä ja se tuntui muun muassa vatsassa kipristelynä, onkohan sinullakin vähän samankaltainen tunne?”, Yli-Peltola sanoo esimerkkinä hyvästä keskustelunavauksesta. – Tärkeää on myös vanhemman luottamusta herättävä puhe siitä, että vaikka koulun aloitus jännittääkin, jännitys ei jatku loputtomiin tai kasva musertavaksi, vaan helpottaa, kun lapsi pääsee tutustumaan kouluun. Jännitystä voi havainnollistaa lapselle vertaamalla sitä aaltoon, joka hetkellisesti nousee, mutta myös laskee, Yli-Peltola lisää.
Lapsen kanssa on hyvä jutella myös siitä, että aina ei jännitä tai pelota yhtä paljon.
Käytännön vinkkinä Yli-Peltola neuvoo, että lapsen kanssa voi vaikka askarrella yhdessä mittarin, mistä voidaan yhdessä tarkastella jännityksen määrää. Mittari helpottaa lasta tunteiden sanoittamisessa ja auttaa häntä huomaamaan, että välillä olo on rauhallinen ja rento ja jännitys vähäistä.
- Lasta voi auttaa myös rentoutumaan mukavissa ja kiireettömissä hetkissä, hidastamalla yhdessä hengitystä ja puhaltamalla pois arjen jännitykset, sekä ottamalla kainaloon. Lukekaa yhdessä kirjoja ja tehkää vaikka satuhierontaa, ehdottaa Yli-Peltola.
- Näin lapselle piirtyy mieleen kuva siitä, että aikuinen pystyy helpottamaan jännitystä. Kasvun myötä lapsi pystyy vaikuttamaan tunnetiloihinsa myös itse.

Kaikkea ei tarvitse osata

Yli-Peltolan mukaan suurin osa pienistä ekaluokkalaisista on jo tottunut mukavalla tavalla koulun arkeen eskariluokkien sijoittuessa koulun tiloihin, joten suurin jännitys voikin olla ekaluokkalaisella jo ohi. Siksi tunteita kannattaa kysyä jo eskarilaiselta ja itse asiassa minkä tahansa ikäiseltä lapselta, varsinkin jos hän on muutoksen edessä.
Ensimmäisellä luokalla harjoitellaan koululaisena olemista ja toimimista, eikä kaikkea tarvitse osata vielä kouluun mentäessä. Jo se saattaa olla lapselle helpottava tieto.
Myös opettajille ensimmäisen luokan alkaminen on tutustumista oppilaisiin. Jos lapsi on erityisen herkästi reagoiva ja jännittyvä, vanhemman on hyvä varhaisessa vaiheessa viestiä opettajille asiasta. Vanhempien tuen lisäksi turvalliset mielikuvat välittävistä koulun aikuisista voivat kannatella kouluun lähtöä.
Huolen herätessä vanhempien on hyvä ottaa rohkeasti yhteyttä oman lapsen luokanopettajaan tai koulun oppilashuoltoryhmän jäseniin, esimerkiksi koulupsykologiin, -kuraattoriin tai -terveydenhoitajaan, niin pohditaan yhdessä, mikä voisi olla avuksi!