Jussi Parkkila toi Stanley Cup -pokaalin synnyinkotiinsa

Colorado Avalanchen tosifani Eino Merikoski pääsi tapaamaan idoliaan Jussi Parkkilaa ja katsomaan Stanley Cup -pokaalia.

Hervannassa koettiin historiallinen hetki viime sunnuntaina, kun NHL:n ykköspalkinto eli Stanley Cup -voittopokaali vieraili Lindforsinkadulla. Syynä siihen on maalivahtivalmentaja Jussi Parkkilan NHL-joukkueen Colorado Avalanchen kesäkuinen Stanley Cup -voitto sekä se, että Parkkilan lapsuudenkoti sijaitsee Hervannassa. Parkkila halusi luonnollisesti esitellä palkintoa läheisilleen ja saikin osakseen lämpimän vastaanoton.
Parkkilan fiilikset olivat korkealla, sillä hänestä tuli voiton myötä historian ensimmäinen Stanley Cupin voittanut suomalainen valmentaja.
– Kyllä tämä on huikea juttu. En olisi uskonut, että tällainen toteutuu. Tämä on niin vaikea pytty voittaa. On paljon valmentajia, joiden joukkue ei pääse edes finaaleihin. Tuntuu hyvältä ja epätodelliselta. On hienoa, että olen pystynyt ponnistamaan Lindforsin kadulta näin pitkälle. Tuntuu, että nyt olen voittanut jotain isoa, sellaista mitä ei saa enää historiankirjoista pois.
Parkkilan tie huipulle on ollut pitkä. Kaikki alkoi siitä, kun hän pelasi itse maalivahtina.
– Lahjani eivät riittäneet ammattilaisuraan, mutta aloin armeija-aikana valmentaa Ilveksen E86 ikäluokan maalivahtipoikia. Siitä vähitellen kaikki lähti ja aloin valmentaa yhä vanhempia maalivahteja, Parkkila kertoo.
Colorado Avalancheen hän päätyi Jaroslavlin kautta.
– Kari Heikkilä soitti sieltä minulle, että kiinnostaisiko minua tulla sinne valmentamaan maalivahteja. Niinpä pääsin valmentamaan 19-vuotiasta Semjon Varlamovia, joka pelaa tällä hetkellä New York Islandersissa. Varlamov sai järjestettyä Parkkilan Colorado Avalanchen haastatteluun.
– Siellä haastateltiin muitakin maalivahtivalmentajia, joten tiesin, että haastattelun on parasta mennä hyvin, Parkkila muistelee.
Hänellä oli kyllä valmennuskokemusta takana, mutta hän ei ollut pelannut NHL:ssä, mikä oli jonkin asteinen puute. Haastattelijat olivat kuitenkin avoimia ja halusivat nähdä, mihin Parkkilasta on.
– He tekivät kanssani 1+1 sopimuksen eli yhden vuoden sopimuksen ja siihen option seuravaan vuoteen. Kukaan siellä ei tuntenut minua, joten ymmärrän kyllä, että he halusivat tehdä sopimuksen, jolla he halutessaan pääsevät minusta nopeasti eroon. Minun piti ensin todistaa, että pärjään siellä.

Suvi Roselli

3.8.2022

Tamperelaisia maalivahteja

Parkkila on valmentanut urallaan useita maalivahteja.
– Minulla on ollut loistavia valmennettavia ja ihmisiä joiden kanssa olen saanut työskennellä. Iso tekijä oli se, kun pääsin valmentamaan Tuukka Raskia. Opin häneltä itsekin paljon. Olen valmentanut myös muun muassa Riku Heleniusta, Juha Metsolaa ja Harri Säteriä. He kaikki ovat tamperelaisia pelaajia ja tehneet hienon uran ja samalla vaikuttaneet siihen, että pääsin maailmalle.
Lisäksi Parkkila on saanut valmentaa esimerkiksi Sergei Bobrovskia, Philip Grubaueria sekä Darcy Kuemperiä. Hän haluaa nostaa esiin vielä yhden valmennettavan.
– Pavel Francouz on ihmisenä ihan mieletön, yksi hienoimpia ihmisiä, joita olen saanut tuntea. Olen ollut onnekas, kun olen päässyt tekemään töitä näiden kaikkien kanssa. Valmennettavista kaikilla lähtökohdat ovat olleet erilaiset, samoin kulttuuritausta, se mistä tulevat, ja se on mielestäni rikkaus.

Häviö kasvatti nälkää

Parkkilan mukaan Colorado Avalanchen voittoon vaikutti ratkaisevasti muun muassa se, että suurin osa joukkueen jäsenistä oli pelannut yhdessä jo useamman vuoden ajan ja joukkue oli useana vuonna peräkkäin hävinnyt playoffsien toisella kierroksella.
– Viime vuonna meille tuli tappio toisella kierroksella ja se otti kaikkia päähän. Joukkueella kasvoi nälkä siinä ja uskoimme, että voimme voittaa, kun laitamme kaiken likoon. Päätimme, että nyt käännämme kaikki kivet, niin että voitamme tänä vuonna. Niinpä kaikki pistivät treeneissä parastaan pöytään. Ajattelimme, ettei ainakaan jää mitään jossiteltavaa sitten, jos käy huonosti tänäkin vuonna.
Play offeissa joukkue voitti toisen kierroksen. Parkkilan mukaan se helpotti ja vapautti joukkuetta ja pelaajille tuli tunne, että nyt annetaan mennä.
– Kolmannella kierroksella eli konferenssin finaalissa vastaan tuli Edmonton Oilers, jonka Avalanche päihitti suoraan otteluvoitoin 4-0. Finaaleissa vastaan asettui kahden edelliskauden mestari Tampa Bay Lightning. Lopulta sitten ratkaisevassa kuudennessa pelissä Tampassa todettiin, että nyt meitä ei pysäytä enää mikään.
– Ensimmäisen erän jälkeen olimme tappiolla 1-0, mutta sen jälkeen aloimme hallita peliä ja kun saimme johtomaalin, niin pelaajat olivat aivan sellaisessa flow-tilassa. Kolmas erä oli ihan huikea suoritus ja dominoiva esitys. Joka kerta, kun pelaaja meni jäälle, hän laittoi kaiken peliin. Lopputuloksena oli ansaittu mestaruus, kun oikeassa paikassa joka ukosta löytyi yksi napsu vielä lisää.
Seuraavaksi Parkkila suuntaa katseensa tulevaan kauteen.
– Ensi kaudella minulla on venäläis-turkulainen poika Alexander Georgiev valmennettavana. Meillä on edelleen huippujoukkue ja uusi projekti edessä. Olisihan se mukava voittaa myös ensi kaudella. Tietysti kaiken pitää osua kohdilleen. Se on monen pienen asian summa.
Parkkila on nyt viettänyt Suomessa muutaman viikon. Aika on kulunut pitkälti levätessä.
– Minulla on pitkä kausi takana ja paljon pelejä ja siihen päälle lentokoneessa istumista, joten olen ollut aika väsynyt. Nyt on ollut kiva olla kotona ja polkea pyörällä Hervantaan. Olen käynyt myös Tammelantorilla ja Kauppahallissa ja olen saunonut ja uinut. On ollut kiva katsella paikkoja, kun olen ollut pois täältä pidempään.
Suomesta Parkkila kaipaa Yhdysvaltoihin lähinnä saunaa ja järviä. Toisaalta Denverissä paistaa aurinko 300 päivää vuodessa.
– Joka päivä kun herään, näkyy ensimmäisenä sininen taivas. Se on iso plussa siellä.