Kaipuu maalle voittaa aina

Kirsi Kallio on elämänsä aikana asunut niin maalla kuin kaupungissakin, mutta maalla eläminen on tähän asti voittanut lopulta aina.

Satu Lepistö

7.4.2021

Hervannassa kahvilayrittäjänä työskentelevä Kirsi Kallio on elämänsä aikana asunut niin maalla kuin kaupungissakin. Lapsuudenmaisema Lempäälän Kuljussa ei ollut Kallion lapsuudessa niin kaupungistunut kuin nyt ja vaikka maaseudulla ja kaupungilla on ollut Kallion elämässä vetovoimaa kumpaisessakin, maalla eläminen on tähän asti lopulta voittanut aina.
Kirsi Kallion lapsuudessa Lempäälän Kuljussa oli vain kaksi ruokakauppaa. Elämä on kuljettanut Kalliota lapsuudenkodista hänen puolisonsa ja itsensä ensimmäiseen yhteiseen kotiin Hervantaan, ensimmäiseen omaan kotiin Lempäälän Moisioon, sitten lasten synnyttyä Koivistonkylään isompaan kotiin, Sääksjärvelle omakotitaloon, Tampereen keskustaan Tammelaan Pikilinnaan ja Akaan Toijalaan ja Viialaan. Eri kodeista on jäänyt tärkeitä ja lämpimiä muistoja.
- Tammelassa meillä oli asunto talon ylimmässä kerroksessa. Sinne oli sata rappusta yläkertaan hissittömässä talossa ja se kävi välillä melko raskaaksi, Kallio nauraa. – Koivistonkylässä taas ikääntynyt talonväki otti meidät nuorena lapsiperheenä hoiviinsa. Saimme kahviseuraa ja lapsenhoitoapua. Sellaista yhteisöllisyyttä on vaikea nykyisin kuvitella, hän pohtii.
Kun Kallio puolisonsa ja lastensa Riikan ja Santerin kanssa muutti Tampereen keskustasta Akaaseen, asuntojen hinnat olivat siellä paljon Tamperetta edullisempia. Se avasi mahdollisuuden ostaa perheelle pieni kesämökki, jossa vietettiin paljon enemmän aikaa kuin pienessä kaupunkiasunnossa. Kesämökki toimi astinlautana maallemuuttoon samaan kuntaan missä kesämökki sijaitsi. Kymmenen vuoden kesäasumisen jälkeen pariskunnan lapset olivat muuttaneet pesästä.
- Meillä oli tapana selailla netistä myynnissä olevia asuntoja, Kallio sanoo. – Seitsemän vuotta sitten puolisoni katseli eräänä keväisenä sunnuntaina asuntoilmoituksia ja ehdotti, että menisimme erääseen näyttöön.
Asunto ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Se oli kallis ja sijainti oli huono. Puoliso ei kuitenkaan luovuttanut, vaan löysi vielä toisen ilmoituksen. Kohteen pihaan ajaessa kummastakin tuntui, että nyt oli tultu kotiin.
- Talo oli rakennettu vuonna 1939 ja siinä ei ollut edes sisävessaa tai suihkua, Kallio sanoo. – Sanoimme molemmat kuitenkin heti, että tämä on meidän paikkamme. Tontilla oli vanha talo, navettarakennus ja pieni kesämökki.

Unelmien koti

Kallio kuvaa asumista vanhassa talossa remontiksi, joka ei lopu koskaan. Asiassa on myös positiivinen kääntöpuolensa. Taloon on jo rakennettu wc, suihku ja tehty ikkunaremonttia, lisätty takaovi, purettu vanha leivinuuni ja korvattu se uudella. Koti näyttää jo omalta. Kalliot rakastavat vanhaa ja oman kodin sisustukseen on hankittu tavaraa esimerkiksi kirpputoreilta. Ne sopivat vanhaan taloon, jossa on jäljellä muun muassa alkuperäisiä pönttöuuneja.
Talon entinen omistaja kuuluu nykyisin Kallioiden ystäväpiiriin. Hänkin on käynyt katsomassa taloa ja ilahtunut siitä, kuinka se on herännyt eloon.
- Viihdymme maalla ja kahdestaan puolisoni kanssa, sanoo maaseudulta oman paikkansa löytänyt Kallio. – Oma rauha on se tärkein asia. Työssä olen ihmisten kanssa tekemisissä ja nautin siitä, vapaa-aikana viihdyn vaikkapa kahvikuppi kädessä pihassa istumassa ja linnunlaulua kuuntelemassa.
Parhaita hetkiä kotona ovat yhteiset hetket puolison kanssa, esimerkiksi yhteiset kiireettömät aamut. Vaikka ympäristö on tärkeä, kumppani ja jaettu elämä on tärkein asia.
- Tämä on se meidän haavepaikka, näin olemme puhuneet. Emme halua täältä minnekään.