Katja Kaukonen julkaisi kuudennen teoksensa
Örön saari inspiroi Katja Kaukosta kirjoittamaan ”Pitkän ikävän.” Kuva: Katja Kaukonen.
Etelä-Hervannassa asuva kirjailija Katja Kaukonen on julkaissut kuudennen teoksensa “Pitkä ikävä” (WSOY) tiistaina 12.3. “Pitkä ikävä” sijoittuu Örön saarelle, ja on kolmas Kaukosen Saari-trilogian teoksista. Saari-trilogia syntyi melko sattumalta.
Milla Zuev
20.3.2024
– En aluksi ajatellut kirjoittaa Saari-trilogiaa, mutta ymmärsin, että tämä on kolmas saaria käsittelevä kirjani. Nyt ajattelin, että voin hyödyntää teoksessa asioita edellisistä Saari-kirjoistani. Siellä saattavat esimerkiksi seikkailla samat henkilöhahmot, Kaukonen kertoo.
Trilogian aiemmat osat ovat “Kohina” (2014) ja “Saari, johon linnut lentävät kuolemaan” (2020).
Kaukosen mukaan “Pitkässä ikävässä” kuljetaan kaudessa aikatasossa, ja teoksessa on myös kaksi pariskuntaa, joiden naiset ovat toisilleen sukua. Lisäksi kirjassa on mysteeriä, ja siinä pohditaan ikävän kaksoismerkitystä.
Örön saarella sijaitsevat tiet inspiroivat kirjoittamaan teoksen.
– Kävimme mieheni ja lasteni kanssa matkalla Örön saarella. Siellä kuljimme pitkin saaren rantoja ja ajattelin, että tämä on todella hieno paikka. Ihania luonnonhiekkarantoja ja monenlaista luontotyyppiä. Sitten näin Lyhyt ikävä ja Pitkä ikävä -tiet, ja ajattelin, että tästä on pakko kirjoittaa.
Ikävä on synonyymi kurjalle, mutta kuitenkin se tarkoittaa myös kaipausta ja kaihoa. Kaukonen kertoo pitävänsä työssään sanaleikeistä.
Pitkä julkaisuhistoria
Kaukonen on julkaissut kaunokirjallisuutta vuodesta 2011 saakka. “Odelma” oli hänen esikoisromaaninsa.
– Odelma on maagis-realistinen teos ja rakkaustarina. Siinä on ajallisia kerrostumia ja naissukupolviasioita. Seuraavana vuonna ilmestyi “Vihkivedet”-novellikokoelma, jossa käsiteltiin ulkopuolisuuden kokemusta, kuten “Odelmassakin.” Vesi oli myös kokoelmassa tärkeänä elementtinä, ja se on minulle muutenkin luovana elementtinä tärkeä, Kaukonen kertoo.
Vuonna 2014 ilmestyi Saari-trilogian aloittanut “Kohina.”
– Kohinassa käsitellään myös ulkopuolisuuden kokemusta ja lapsuuden traumaa sekä sitä, miten nämä heijastuvat nykyhetkeen. Siinä on miespäähenkilö - oli hirveän mielenkiintoista kirjoittaa tätä ja eläytyä ikään kuin kaltoinkohdeltuun poikalapseen ja miehen elämään. Moni on miettinyt, onko tämän kirjan päähenkilö narsisti, mutta ei hän mielestäni ole. Narsistiksi ei voi leimata kaikkia, jotka ovat hieman poikkeavia tai hankalia, koska taustoja voi olla erilaisia, Kaukonen kertoo.
“Lumikadun kertoja” (2017) sijoittuu Puolaan. Kaukosen mukaan kirjaa oli ihana kirjoittaa, ja kirjoitusprosessin aikana hän teki myös matkoja Puolaan perheensä kanssa. Kirjasta myös suunniteltiin käännöksiä, mutta käännösprosessit kaatuivat siihen, ettei Kaukosella itsellään ole puolalaisia sukujuuria.
– En tiedä, liittyykö tämä jollain lailla kulttuuriseen omimiseen, mutta kustantajille tämä oli tärkeää. Tämäkin kirja on maagista realismia. Sitä verrattiin “Kirjavaras”-teokseen, vaikka en ole sitä koskaan lukenutkaan, Kaukonen sanoo.
Historiaa ja fiktiota
“Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan” julkaistiin vuonna 2020.
– Tuohon aikaan julkaistiin paljon Seilin saarelle sijoittuvia kirjoja, joten päätin kustantajani kanssa kirjoittaa ihan fiktiivisen teoksen fiktiivisestä mielisairaalasta. Tämä antoikin enemmän vapautta. Historiallisen teoksen kirjoittaminen on melko sitovaa – kaikkien faktojen tulee olla kunnossa. Faktat saattavat myös ohjailla paljon sitä, mitä voit kirjoittaa. Historiallisten teosten kirjoittamiseen voi mennä useampia vuosia, Kaukonen sanoo.
“Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan” oli Kaukosen mukaan mielenkiintoinen kirjoittaa. Teoksessa käsitellään myös sairaanhoidon näkökulmaa - kirjaa kirjoittaessa kävi ilmi, että sairaanhoitajien ja hoitoalan kamppailut ovat nykyään hyvin samanlaisia kuin 1920-luvulla.
– Hoitoala oli tuolloinkin naisvaltainen, heikosti palkattu ala. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Käytänteet toki sairaanhoidossa ovat muuttuneet tämän jälkeen. Se kuitenkin on muuttunut, että aikaisemmin mielisairaalaan laitettiin hyvin helposti, mutta nykyään hoitoon ei tunnu pääsevän millään. Tämän teoksen faktat tarkisti psykiatriystäväni, Kaukonen sanoo.
Kaukosella on myös tulevaisuudensuunnitelmia kirjoittamisen suhteen, mutta näistä suunnitelmista ei voi vielä kertoa.
– Kirjailijalla ei ole eläkeikää - niin kauan, kuin jokin projekti on mielessä, niin työ jatkuu, Kaukonen päättää.