Kaukajärven keskustassa kerrostalopihassa kukkii ystävyys
Muinaishaudankadun 1-3 kerholaiset: eturivissä Lea (vas.), Annikki ja Tero, takana Maire (vas.), Sirkka, Sinikka, Kikka, Liisa ja Eila.
Aivan Kaukajärven keskustassa, lähellä palveluita, on puuhakkaiden, iloisten ihmisten kortteli ja tarmokas asukastoimikunta.
Sirpa Koivu
24.5.2023
Muinaishaudankadun talot valmistuivat 60-luvun lopulla, ja taloissa asuu vieläkin muutamia alkuperäisiä asukkaita. Korttelin talot kuuluvat Vilusen Rinteen Vuokrataloasuntoihin. Täydennysrakennetussa korttelissa on uudempiakin taloja.
Kutsuin itseni 1-3-talojen asukastoimikunnan vieraaksi, kuullakseni, miksi talossa pidetään niin tarmokkaasti yhtä. Asukastoimikunnan turinakerho kokoontuu kesäisin joka tiistai pihagrillillä. Kerho on jonkin aikaa ollut TampereMission Likellä-toimintaa, joka on tarkoitettu yli kuusikymppisille.
– Tämä turinakerho on alun alkaen perustettu jo 90-luvulla, asukastoimikunnan puheenjohtaja Annikki Salo kertoo.
Kerhohuoneella juttu luistaa
Oikukas kohtalo peittää taivaan pilvillä, tuulee viileästi ja ripsottelee vettä. Annikki Salo kiikuttaa toimittajan kiireen kaupalla sisälle talojen yhteiseen kerhohuoneeseen. Ensin kuitenkin sovitaan, että valokuva otetaan lopuksi pihalla, satoi tai oli satamatta.
Mukava rupatteluhetki pihalla vaihtui ainakin yhtä mukavaan turinatuokioon sisällä.
Pian paikalla on puheenjohtajan lisäksi muitakin kerholaisia: Lea, Maire, Sirkka, Sinikka, Kikka, Liisa, Lea, Eila ja Tero.
Vilusen Rinne kunnosti talon kellarissa olleen varastohuoneen asukkaille kerhohuoneeksi liki 30 vuotta sitten. Tilassa on pieni keittonurkkaus, jossa kahvinkeitin juuri surahtelee. Ikkunaseinällä on tilaa pitkälle pöydälle, jonka ääressä on paikka useammallekin osallistujalle.
Kahvi saa kielen kannat liikkeelle eikä talon ja asukastoiminnan kehumisesta tule loppua.
Kerhohuone on nähnyt monet juhlat.
– Täällä on juhlittu melkein kaikkien kerholaisten syntymä- ja nimipäiviä, jokainen selittää yhteen ääneen ja vuorollaan.
Totta kai. Aina kun voi, pitää arkea juhlistaa, vaikka kakkukahveilla.
– Viimeksi vietettiin yhdessä vappua. Koska oli sateista, viihdyimme täällä kerhohuoneella munkkien ja siman kera.
– Ennen tehtiin itse tarjottavat, nyt haetaan kaupasta. Emme ole enää nuoria ja vetreitä, porukka naureskelee.
Kerholaiset muistelevat, että yhdessä on harrastettu posliininmaalausta, nypläystä, pidetty laulukerhoa. Turinatuokion päätteeksi usein lauletaan talossa asuvan laulunopettajan johdolla.
Joku muistaa asiat yhdellä tapaa, joku toisin, kolmas korjaa sanottua, mutta sulassa sovussa kumminkin.
Parannetaan maailmaa
Pihakin laitettiin kuntoon samalla, kun taloissa tehtiin remonttia.
On katoksellinen puutarhakeinu, grillikatos, pöytä, kivetty alue pallogrillille, jonka ympärillä on reilut penkit ja lapsille värikäs leikkialue. Puita ja pensaita. Kukkia asukastoimikunta laittaa ja hoitaa. Kuten ystävyyttäkin ja yhdessäoloa.
– Kyllä se on tämän pihan viihtyisyys ja hyvä seura, jotka meitä pihalle vetävät. Ja mukaan saa tulla kuka vaan, ei tämä pelkästään kerholaisille ole.
– Grillataan aina kun löytyy seuraa, vaikka joka päivä. Sitten puhellaan ja parannetaan maailmaa, Annikki kertoo.
– Täällä on rauhallista, naapurit talossa mukavia, vakuuttavat muutkin kahvin äärestä.
Asukastoimikunnalle joulu on tärkeä juhla.
– Olemme järjestäneet vuosikaudet jouluaterian koko talon väelle, kerholaiset kehuvat.
Melkoinen urakka, siitä kannattaa olla ylpeä.
– Silloin otetaan käyttöön kerhohuoneen eteisaula ja viereinen kuivaushuone perusteellisen siivouksen jälkeen. Lisäpöytiä tuodaan sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät syömään, Annikki kertoo.
– Koristellaan hienosti. Nauhoja, säihkettä, kynttilät ja liinat pöydissä ja tietysti juhlassa pitää olla joulukuusi. Täällä on aina todella viehättävä joulutunnelma.
Ruoat talon naiset tekivät pitkään itse. Vasta viime vuosina on hankittu laatikot, leikkeleet ja särpimet kaupasta.
– Vielä me tehdään yhdessä salaatit ja rosolli. Joku sanoi, miksi viitsitte, kun kaupasta saa, mutta kun se meistä on niin kivaa, kehuu Annikki.
Joulun lisäksi juhlitaan yhdessä vappua, asukkaiden kesäkausi avataan grillaten ja kesän päättäjäisetkin pidetään. Sää sanelee ajan ja hetken.
Ilojen ja elämän vuosikymmeniä
Muinaishaudankadun talot ovat kyllä todella suosittuja, kerholaiset tietävät ja kehuvat myös Kaukajärven palveluita. Niitä on lähellä paljon, kuten vapaa-aikatalo, kauppoja, koulu ja kirjasto.
Vuosiin mahtuu paljon. Ystävyyttä, iloa ja murheitakin. Monet ovat asuneet jopa yli 50 vuotta.
Onpa yhdessä koettu tulipalokin, kun rapussa tehty ilkivalta karkotti asukkaat evakkoon.
– Olihan se raskasta. Savu tunkeutui kaikkialle. Piti pestä kaikki. Verhoja, petivaatteita myöten ja siivota piti joka nurkka.
– Mutta ei se käry heti haihtunut. Ja surullista oli, että joutui heittämään pois sellaista, jolla oli mittaamatonta tunnearvoa, jossa oli muistoja.
Joku sai onneksi apua vakuutuksesta.
Sitten pohditaan pitkään, mikä vakuutusyhtiö korvasi ja mikä ei.
Puheenjohtajan pitkä pesti
Annikki on ollut jo yli viisitoista vuotta asukastoimikunnan puheenjohtaja.
– Annikki on pidetty ja ahkera, tekee asioita toisten puolesta, kerholaiset kehuvat.
– Mielelläni tätä teen. Tulin valituksi, koska minulla oli kiinnostusta tarttua talon asioihin, Annikki sanoo.
Asiakaspalvelutöissä työelämänsä tehnyt Annikki taitaakin organisoinnin ja vastuunkannon.
Alkuaikoina tosin tuli tehtyä enemmän kuin kuuluisi, mutta se on nyt mennyttä.
– Asukkaat ovat omatoimisempia, ottavat itse yhteyttä huoltoyhtiöön tai isännöitsijään tarvittaessa. Toki yhteisiä asioita hoidan niin kuin kuuluukin.
Asukastoimikuntaan ei ole paljon tulijoita. Nuorilla on aikapula, eivät ehdi, perhe, työ ja harrastukset pitävät heidät kiireisinä.
Sadekelit onneksi menivät. Toimittaja teki sitten vielä pienen iltaretken Muinaishaudankadulle grillauskuvia ottamaan. Tuoksua niihin ei tosin voi tallentaa.