Kirjastonjohtaja Marjut Pohjalainen eläkkeelle - uusi kirjastonjohtaja aloittaa tammikuussa
Hervannan kirjaston johtaja Marjut Pohjalainen jäi tässä kuussa kesälomalle, jolta ei enää palaa töihin. Pohjalaisesta tulee nimittäin eläkeläinen vuodenvaihteessa, jolloin hänen kenkiinsä astuu uusi kirjastonjohtaja. Kuka seuraaja on, sitä ei vielä tiedetä. Ainakin loppuvuoden ajan virkaa hoitaa kirjastonhoitaja Elina Perkiömäki.
Satu Lepistö
27.10.2021
Koko työura kirjastossa
Marjut Pohjalaisella on takanaan koko aikuiselämän mittainen työura kirjastoissa. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereen yliopistosta vuonna 1980. Jo sitä ennen hän oli harjoitellut Mikkelin kaupunginkirjastossa vuonna 1978 ja työskenteli siellä muutamaan otteeseen vuosilomasijaisena.
- Tampereelle tein sijaisuuksia vuodesta 1980 ja vakituisen paikan sain vuonna 1982, Pohjalainen kertoo. – Ensimmäinen vakituinen paikkani oli sitten kirjastoamanuenssin yhdistelmävirka Kaukajärven ja Hervannan kirjastoissa.
Pohjalaisen lapsuudenmuistot liittyvät pienen eteläsavolaisen Juvan kunnan kirjastoon. Kirjastoja hoidettiin tuolloin pienillä paikkakunnilla sivutoimisesti ja ne olivat auki vain muutamina iltoina viikossa. Pohjalainen muistaa, miten katseli kirjaston nurkassa Myyrä ja auto -kirjaa. Moni suomalainen tuntee Myyrä-kirjat yhä, sillä ne ovat pitäneet pintansa ajan hammasta vastaan.
Pohjalaisen perhe muutti Mikkeliin, kun hän oli 10-vuotias.
- Mikkelissä pääsinkin sitten tutustumaan isompaan kirjastoon ja oikeaan lastenosastoon ja parin vuoden kuluessa myös sellaiseen ihmeeseen kuin äänilevyjen kuunteluun, hän muistelee. – Kirjoista rakastin Rauha S. Virtasen Selja-sarjaa, Louisa M. Alcotin Pikku naisia, Anni Swanin Iiris rukkaa ja Dodie Smithin 101 Dalmatialaista.
- Kävin viikoittain uskollisesti tsekkaamassa Virtasen kohdalta, olisiko uusia Seljoja kirjoitettu, Pohjalainen kertoo.
Mikkeliin rakennettiin 1970-luvulla uusi hieno kirjasto.
- Siellä kirjallisuuden ja tiedon parissa työskentely teki minuun vaikutuksen, Pohjalainen sanoo. – Kun isosiskoni kertoi, että Tampereen yliopistossa voi opiskella kirjastonhoitajaksi, oli tulevaisuuden ammatinvalinta selvä.
Pääkirjasto Metso valmistui vuonna 1986 ja Pohjalainen siirtyi työskentelemään siellä.
- Kirjastoa tultiin ihastelemaan läheltä ja kaukaa, sanoo Pohjalainen. – Välillä ei tiennyt, onko turistiopas vai kirjastonhoitaja, hän nauraa.
Kun Pohjalainen palasi Hervantaan aluekirjastonjohtajan tehtävään vuonna 2008, kirjasto ei enää sijainnut Ahvenisjärven koulun yläkerrassa vaan oli siirtynyt keskelle Hervantaa uusiin, valoisiin tiloihin.
Parasta ovat ihmiset
Pohjalaisen mukaan parasta kirjastotyössä on asiakaspalvelu. Parhaat muistot liittyvät siis arjen työhön, jossa ilahdutti se, kun onnistui löytämään asiakkaan kaipaaman tiedon tai keksi asiakkaan muisteleman kirjan nimen.
- Asiakaspalvelua en kuitenkaan ehtinyt vuosiin paljonkaan tehdä. Hervannasta muistan myös lukuisat tapahtumat ja vaikuttavia kohtaamisia oli esimerkiksi Vuoden Pakolaisnaisten kanssa, kun he kävivät puhumassa kirjastossa vuosittain.
Pohjalainen kiittää sydämensä pohjasta sekä työporukkaansa että asiakkaita.
- Hervannassa on ollut ihana, kovaääninen ja hauska työporukka, joka ei pienistä hätkähdä, hän sanoo.
Pohjalainen lähtee kirjastotyöstä aikana, jolloin alalla kuohuu.
- Pienlevikkisen kirjallisuuden ja kulttuurilehtien osto- ja tilaustuen poistoaikeet harmittavat ihan valtavasti, hän sanoo. – Kirjastojen tehtävä on tarjota mahdollisimman monipuolista ja laadukasta aineistoa ja valtion tuki on auttanut monia kirjastoja tässä. Jos tuet poistetaan, kirjastoissa on tarjolla suppeampi kokoelma.
Sivistys merkitsee Pohjalaiselle itsensä kehittämistä.
- Kirjaston näen kansansivistystyön peruspilarina, hän sanoo. – Se tarjoaa aineksia itsensä etsimiseen, haastamiseen ja kehittämiseen.
Eläkkeellä Pohjalaisella on aikaa lukea ne kaikki lukemattomat kirjat ja katsoa katsomatta jääneet elokuvat. Seuraajalleen hän haluaa sanoa, että kaikesta selvitään.
- On ollut hienoa työskennellä Hervannassa ja tutustua moniin yhteisöihin ja yhteistyökumppaneihin. Vaikka minä lähden pois Hervannasta, Hervanta ei lähde pois minusta, Pohjalainen hymyilee.