Kirkko uuden edessä - hengellisyyden muodot moninaistuneet
Työ seurakunnassa tuo monelle mieleen jotakin aivan muuta kuin populäärikulttuurin ilmiöt. Silti kirkon työn sateenvarjon alle mahtuu erilaisia ilmiöitä kristillisestä moottoripyöräkerhosta kristilliseen joogaan, musiikkiin ja harrastuksiin.
Satu Lepistö
21.4.2021
Hiljaisuuden jooga yhdistää kristillisyyden lempeään kehoharjoitukseen. Heli Harjunpää on suomalainen sairaalapappi ja joogaopettaja. Hän on kehittänyt kristillisen Hijaisuuden joogan ja toimii sen kouluttajana.
- Lähdin kehittämään Hiljaisuuden joogaa omaan pitkäaikaiseen harjoitteluuni perustuen, Harjunpää kertoo. – Hiljaisuuden joogaharjoitusten fyysinen perusta on sellaisessa levollisessa perusjoogassa, joka on Suomessa tullut tutuksi jo vuosikymmeniä esimerkiksi työväenopistojen tarjonnasta.
Harjunpää on hahmotellut lempeälle joogan harjoittamisen tavalle taustateoriaa ja -teologiaa kirjassaan Hiljaisuuden tie.
- Luontevimmalta tuntui liittää se erityisesti retriittien hiljaisuuden viljelyyn ja mystiikan teologiaan, kokemuksellisuuteen, kuuntelevaan rukoukseen ja kontemplaatioon, hän sanoo.
Hiljaisuuden joogassa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus, mielen hiljentyminen ja hengellisyys.
Tämä perustuu kristilliseen arvopohjaan, jossa keskeistä on armollisuus ja Jumalan rakkaus, Harjunpää sanoo. - Levollisella tavalla Hiljaisuuden joogassa on mahdollisuus kulkea ulkoisesta maailmasta ja mielen hälinästä sisäiseen hiljaisuuteen, sydämen alttarille, avautua hengelliselle ulottuvuudelle, Jumalan läsnäolon kokemiselle.
Kiinnostus Hiljaisuuden joogaa kohtaan on yllättänyt Harjunpään. Hän aloitti sen ohjaamisen vuonna 2016 ja kouluttaa nyt lajiin uusia ohjaajia yhdessä Hiljaisuuden ystävät ry:n ja Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Hiljaisuuden Ystävät ry on vuonna 1986 perustettu yhdistys, joka vaalii kristillistä spiritualiteettia monin tavoin.
Kirkko hyväksyy seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt hiljalleen
Kati Eloranta toimii sateenkaarimessuista vastaavana pappina Tampereella. Hänen tehtävänsä on koordinoida messuja ja olla läsnä niissä sekä kohdata seurakuntalaisia.
- En kuitenkaan vastaa aina messujen sisällöstä, vaan messuihin pyydetään pappeja eri seurakunnista, hän sanoo. – Jokainen messu suunnitellaan yhdessä vapaaehtoisten sateenkaariseurakuntalaisten sekä työntekijöiden kanssa.
Messuja järjestetään viisi kertaa vuodessa ja yksi messuista on Pirkanmaan Pride-tapahtuman yhteydessä pidettävä Pride-messu. Sateenkaareva eli seksuaalivähemmistöjä osallistava toiminta jakaa kirkossa edelleen mielipiteitä, mutta asiat ovat kymmenen vuoden aikana muuttuneet parempaan suuntaan.
- Vaikka sateenkaarevat hengelliset ihmiset yhä useammin löytävät paikkansa seurakunnan toiminnasta, sateenkaarimessu on monelle edelleen ainoa messu, jossa voi olla täydellisesti oma itsensä pelkäämättä, että saisi tuomitsevaa kohtelua osakseen. Messuja järjestetään, kunnes voidaan mennä takuuseen siitä, että jokainen tilaisuus on varmasti turvallinen ja siellä saa olla rauhassa oma itsensä, Eloranta pohtii.
Yhdenvertaisuuden eteen tehdään Tampereen seurakunnissa kaiken aikaa työtä. Seurakuntiin on nimetty omat sateenkaariyhdyshenkilöt, joiden puoleen sateenkaariseurakuntalaiset voivat turvallisin mielin kääntyä esimerkiksi kirkollisiin toimituksiin tai sielunhoidollisiin tarpeisiin liittyvissä asioissa.
- Kysymys seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta jakaa edelleen kirkossa mielipiteitä ja väkeä eri piireihin. Itselleni kyse on tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, Eloranta sanoo. - Teen itse nuorisotyötä enkä halua, että toiminnassamme mukana oleva nuori joutuu pohtimaan, kelpaako hän mukaan kirkkoon kuuluessaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, kun pitäisi olla itsestään selvää, että kirkossa on tilaa ja paikka meille monenlaisille yksilöille.
Vaikka seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden teemat ovat kirkossa vielä varsin kontroversiaalisia, Eloranta toteaa, että kirkko on kuitenkin muuttunut ja muuttanut suhtautumistaan.
- Haluan uskoa, että asiassa mennään kaiken aikaa eteenpäin. Haluan uskoa, että kirkko tulee vielä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Tämän eteen ainakin minä aion tehdä työtä, Eloranta sanoo.
Sateenkaarimessuja on järjestetty Tampereella jo kymmenen vuoden ajan. Keskustelu sukupuolien moninaisuudesta, sateenkaariparien vihkimisestä ja sateenkaarevuudesta käy kuitenkin aika ajoin seurakunnissa yhä kiivaana.
Sanoma ja tekeminen yhdistyvät moottoripyöräkerhossa
Ari ”Santis” Santaharju toimii liikuntakasvatuksen koordinaattorina Tampereen seurakuntayhtymällä. Hän on kuitenkin tunnetumpi kristillisen moottoripyöräkerhon Sons of Abrahamsin puhemiehenä ja presidenttinä ja hervantalaisittain 90-luvulla ilmiöksi nousseen seurakunnan nuorisotyön yhtenä kolmesta kehittäjästä.
Santaharju ei pidä itseään innovatiivisena toiminnan kehittäjänä enää.
- Se rooli on siirtynyt jo muille, ja seurakunnan nuorisotyötä kehittävät nykyisin aivan muut henkilöt, Santaharju toteaa.
Pari pinnaa Santaharju suostuu sentään itselleen ottamaan, vaikkakin vastahakoisesti. Hyväntekeväisyystyötä tekevä moottoripyöräkerho Sons of Abraham on edelleen oma juttu ja löytyy 90-luvultakin yksi asia, josta kehtaa vieläkin olla vähän ylpeä. Santaharju oli tuolloin kollegoidensa kanssa kehittämässä yöcupeja, joiden merkeissä nuoret pelasivat cup-muotoisia salibandyturnauksia läpi yön. Se oli silloin jotakin sellaista, mitä ei oltu aiemmin tehty.
- Se oli ehkä jollain tapaa viestinnällinen juttu, Santaharju pohtii silloista työn tekemisen tapaa. – Pyrittiin siihen, että ihmiset ymmärtäisivät sen jutun. Toiminnassa oltiin ihmisinä, jotka tekivät työtä nuorten tasolla ja kansantajuisesti, hän lisää.
Moottoripyöräkerho Sons of Abraham tekee paljon hyväntekeväisyystyötä esimerkiksi ruokapankille. Se on mukana koulukiusaamisen vastaisessa työssä Motoristit koulukiusaamista vastaan -hankkeessa, jossa motoristit vierailevat kouluilla.
Nuorisotyö elää ajassa
Mikko Wirtanen työskentelee yhteisen kasvatuksen johtavana pappina. Wirtanen kertoi, millaisia uusia tuulia hän näkee omassa työssään. Esimerkiksi messumusiikki on monipuolistunut ja Tampereella on toteutettu ainakin Juice-messu, Blues Brothers -messu ja iskelmämessuja.
- Tuomasmessut ja Taize-messut ovat sekä musiikiltaan että toteutukseltaan omaleimaisia samoin kuin nuorten aikuisten Uusi Verso -yhteisön Varikkomessut Pispalassa ja Telakkamessut Hervannassa.
Agnostikkojen ja epäilijöiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä. Heitä varten seurakunnassa on keskitettyä työtä, sillä pastori Olli Viljakainen etsii Vanhan kirkon toiminnassa epäilijöitä ja kirkosta varovasti kiinnostuneita agnostikkoiltoihin ja Vanhan kirkon messuihin.
- Vanha kirkko tekee yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa ja taideprojekteja, musiikkia ja skeittausta on ollut tapahtumissa mukana, Wirtanen sanoo.
Wirtasen mukaan kirkko, seurakunnat ja kristityt elävät myös sosiaalisessa mediassa.
- Sosiaalinen media muuttaa kirkon viestintää organisaation tapahtumatiedotuksesta elävien ihmisten elämänkokemusten jakamiseksi ja keskusteluksi, hän sanoo.
Verkossa voi myös pelata. Eteläisen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Kaapo Kosonen on Wirtasen mukaan digitaalisen kasvatustyön, bittileirien, laniriparien ja Discord-kerhojen edelläkävijä.
- Seuraavaksi otetaan eSports haltuun ja pyrimme tekemään tässä yhteistyötä eri yhteistyötahojen kanssa, Wirtanen sanoo.
Wirtasen mukaan monet ilmiöt, tyylit ja toiminnot ovat ilmaisun keinoja ja elämisen muotoja ja jos niiden harjoittaja on kristitty, keinot ja muodotkin ovat silloin kristillisiä.
- Kirkon eräs vanha ohje on ollut ”Non nova sed nove”- ei uusia vaan uudella tavalla. Se tarkoittaa, että sisältö säilyy, vaikka ulkoinen muoto voi muuttua. Siksi mikä tahansa populäärikulttuurin välinen voi sujuvasti taipua vakaumuksellisen elämäntaidon ilmentäjäksi tai osaksi, Wirtanen pohtii.
Nuoret voivat itse vaikuttaa
Tampereen seurakuntayhtymässä nuoret pääsevät myös vaikuttamaan toimintaan ja sitä kautta tuomaan uusia tuulia toimintaan mukaan. Nuorten vaikuttajaryhmätoiminta sai alkunsa nuorten aloitteesta vuonna 2019.
- Nuorten vaikuttajaryhmään kuuluu kolme edustajaa kustakin seurakunnasta. Edustajan tulee olla alle 29-vuotias konfirmoitu kirkon jäsen ja ryhmän tavoitteena on lisätä nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia Tampereen seurakuntien toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, Wirtanen sanoo. – Toiminnalla tuodaan päättäjiä ja päätöksentekoa lähemmäs nuoria ja sen tarkoituksena on myös opettaa nuorille yhteiskunnallisia taitoja ja toimia demokratiakasvatuksen välineenä.
Ryhmän jäsenet osallistuvat toimielinten kokouksiin, kokoontuvat itse päättämällään tavalla sekä toimivat paikallisesti seurakunnissa. Nuoret äänestävät ehdolle asettuneista nuorista jäsenet vaikuttajaryhmätoimintaan itse.