Kunniakirja Tampereen kaupungille Insinöörinkadun turvallisuudesta
Risto Hoikkanen (vasemmalla) ja järjestöjohtaja Milla Lindh luovuttivat kunniakirjan liikenneinsinööri Katja Seimelälle (keskellä), yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapeelle vanhemmalle erikoissuunnittelijalle Pia Tuupaselle.
Suomen Kuurosokeat ry palkitsi Tampereen kaupungin kunniakirjalla kuurosokeiden ja kuulonäkövammaisten henkilöiden huomioimisesta 15.12.2023 Kuurosokeiden Toimintakeskuksessa Ristontalossa Hervannassa. Kunniakirjan vastaanottivat liikenneinsinööri Katja Seimelä, yhdenvertaisuuskoordinattori Mikko Ala-Kapee ja vanhempi erikoissuunnittelija Pia Tuupanen. Kunnianosoitus koskee erityisesti Tampereen kaupungin panostuksia katuympäristöön Hervannassa kuurosokeiden esteettömyyden ja turvallisuuden edistämiseksi.
Milla Zuev
20.12.2023
Tunnustus otettiin vastaan ilolla.
– Kaupungin toiminnassa esteettömyys on ollut esillä viime vuosina monella tavalla. Työtä sen eteen tehdään yhdessä. Olemme parantaneet esteettömyysohjeistusta, järjestäneet koulutusta ja kiinnittäneet huomiota esteettömyyteen katusuunnitelmissa ja rakentamisessa. Raitiotien rakentaminen on myös nopeuttanut esteettömyysratkaisujen toteuttamista. On hienoa kuulla, että ratkaisut ovat helpottaneet liikkumista, iloitsee Seimelä.
Kaikki alkoi toimintakeskuksesta
Tampereen kaupunki on tukenyt Suomen Kuurosokeat ry:tä jo vuosikymmeniä.
– Tampereen kaupunki on lahjoittanut tämän tontin meille 1980-luvulla, jolloin Hervanta ei vielä ollut näin keskeistä aluetta. Tänne on jatkuvasti kulkenut hyvin bussilinjoja, ja varsinkin ratikan tulo on ollut kuurosokeille todella hyvä asia. Bussilla kulkeminen on kuurosokealle hankalaa monesta syystä: esimerkiksi siksi, että bussissa on sisällä hyvin pimeää, vapaata penkkiä ei välttämättä näe, tai esimerkiksi missä on tanko, selittää Suomen Kuurosokeiden järjestöjohtaja Milla Lindh.
Suomen Kuurosokeiden toimintakeskus sijaitsee Insinöörinkadulla.
– Samaan aikaan ratikan kanssa Insinöörinkadun pyörätien ja kävelytien erottaminen toisistaan tehtiin helpommaksi. Koko Insinöörinkadun matkalta näiden väli on kohotettu, mikä etenkin kesäaikaan auttaa näkövammaista valtavasti. Insinöörinkatu on myös hyvin valaistu. Näkövammaisista valtaosa ei ole täysin sokeita, mutta he tarvitsevat nähdäkseen valoa. Tasainen valaistus on aivan olennainen asia ja edistää itsenäistä liikkumista. Tasainen valaistus lisää turvallisuuden tunnetta ja ehkäisee näin syrjäytymistä, Lindh selittää.
Kaupunki ollut kuunteleva
Lindh kehuu ratikan toteuttamista mahtavaksi prosessiksi.
– Ratikan suunnitteluun osallistettiin kaikenlaisia käyttäjäryhmiä vammaisista koululaisiin ja iäkkäisiin ihmisiin. Ratikkaa pääsi testaamaan, meitä haastateltiin ja selvitettiin, minkälaisia tarpeita kullakin ryhmällä on. Tällainen malli on erittäin hyvä ja pitäisi olla käytössä kaikissa kaupungeissa, Lindh kehuu.
Tampereen kaupunki on myös reagoinut nopeasti kuurosokeiden huoleen sähköpotkulaudoista.
– Sähköpotkulaudat ovat valtavan vaarallisia meille. Niitä ei kuule ollenkaan ja ne kulkevat kovaa. Mikäli jäljellä oleva näkökenttä on pieni, ei hitaamminkaan liikkuvaa kohdetta pysty seuraamaan eikä ehdi rekisteröidä.
– Viestitin Tampereen kaupungille noin vuosi sitten, että tarvitsisimme Insinöörinkadulle liikennemerkit varoittamaan sähköpotkulautailijoita, sillä emme pysty heitä havaitsemaan. Saimmekin varoituskolmiot – kaksikin liikennemerkkiä, joiden alla on teksti “kuulo- näkövammaisia.” Tämä kiinnittää huomion – on näkevän tehtävä väistää meitä. Prosessi toteutettiin todella nopeasti sen jälkeen, kun siitä tuli puhetta, Lindh kiittää.
Lindh kertoo toimintakeskuksen olleen samalla paikalla 40 vuoden ajan. Toimintakeskuksessa on kävijöitä ympäri Suomen ja usein kävijät kehuvat, miten turvallinen tunne on, kun toimintakeskuksen tontilta uskaltaa lähteä poiskin niin, että ympäristöä on edelleen mahdollista havainnoida.
Turvallisuutta voi lisätä
Vaikka paljon on jo tehty, työ kuurosokeiden turvallisuuden ja esteettömyyden puolesta ei ole vielä valmis. Lindhin mukaan esimerkiksi Duon tienylityspaikka ei edelleenkään ole kuulo-näkövammaiselle turvallinen. Paikalla ei esimerkiksi ole äänimajakkaa, mikä olisi tärkeä kuulo-näkövammaisille. Liikennevalojakaan paikalla ei ole.
Lisäksi sivukatujen valaistus on edelleen haastava.
– Opiskelijankatu on mielestäni esteettömyyden kehityskatu. Siellä pitäisi tehdä paljon parannuksia valaistukseen sekä tunnisteltaviin johteisiin. Myös maalit ovat niin kuluneita, ettei näkeväkään välttämättä näe, missä ne menevät.
– Valaistusta pitäisi parantaa niin, että se jatkuisi sivukaduille ja risteyksiin – nimenomaan kävelijöille tarkoitettua valaistusta. Kuulovammaiset arvostavat kovasti esimerkiksi sitä, että Metson kirjastossa tai Monitoimitalo 13:ssa on kiinteitä induktiosilmukoita, jotka ovat olennaisen tärkeitä. Näitä pitäisi olla enemmän kaikissa tiloissa, joissa järjestetään yleisötilaisuuksia, Lindh huomauttaa.
Julkinen liikenne edelleen haastavaa
Vaikka ratikka on helpottanut kuulo- näkövammaisten kulkemista, liittyy sen kuten bussinkin käyttöön edelleen hankaluuksia.
– Käytännössä julkiseen kulkuneuvoon täytyy aina mennä näkevän kanssa. Maksutilanteeseen liittyy aina paljon riskejä. Tarvitsemme tiettyjä mukautuksia, jotta voimme käyttää palveluita. Meille kortinlukijan löytäminen voi olla haastavaa, samoin vyöhykkeen valitseminen. Ratikka on joka tapauksessa bussia helpompi kulkuväline, sillä siellä on riittävät valot ja siellä ymmärtää helpommin, missä ratikka menee, Lindh selittää.
Lindhin mukaan se, että kuulo- näkövammainen henkilö voi käyttää julkista kulkuvälinettä vain silloin kun saa avustajan, hänen liikkumisensa riippuu toisesta ihmisestä. Tämä ei vastaa Suomen Kuurosokeiden näkemystä itsenäisestä elämästä. Tätä helpottaisi Helsingissä käytössä oleva malli, jossa kuulo- näkövammaiset saavat käyttöönsä ilmaisen matkalipun aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Talvella eri asia, ei pystykään talvikunnossapitämään.
– Olemme esittäneet liikennejaostolle, että tarvitsisimme ilmaisen matkustusoikeuden. Tämä lisäisi turvallisuutta. Ratikassa on edelleen valtavasti riskejä - ihmiset eivät juuri väistä, se lähtee nopeasti liikkeelle, missä on kaatumisriski... myöskään moni kuurosokea ei maksa älypuhelimella, sillä sovellukset eivät ole kaikille saavutettavia, eivätkä kaikkien digitaidot ole niin hyviä. Kun mahdollisimman moni käyttäisi ratikkaa, se toisi säästöjäkin, Lindh huomauttaa.
Lähes jokaisella kuurosokealla on käytössä kuljetuspalvelu, mihin liittyy esimerkiksi itsenäisyyttä ja omaehtoisuutta haittaavia säädöksiä Lindhin mukaan. Taksikyyti pitäisi esimerkiksi varata tuntia ennen lähtöä, eikä Lindh koe palvelun aina toimineen luotettavasti. Ratikalla matkustaminen tulisi taksikyytejä edullisemmaksi.
– Tiivistäen tarvitsisimme edelleen enemmän palveluita: ilmaiskortti olisi meille kohtuullinen mukautus. Lisäksi valaistuksia tulisi edelleen parantaa, lisätä induktiosilmukoita julkisiin tilaisuuksiin sekä parantaa kävelytiealueilla olevien tolppien, liikennemerkkien ja pylväiden näkyvyyttä, Lindh tiivistää.