Luonnon monimuotoisuus on vaarassa myös Tampereella

Maassa makaavissa lahopuissa kasvaa paljon erilaisia kääpiä ja sieniä. Lahopuut tarjoavat hyvän kasvualustan erilaisille kasveille, turvapaikan lahopuuhyönteisille ja ravintoa linnuille, jotka syövät hyönteisiä.

Tampereen kaupunki hyväksyi 20. kesäkuuta luonnon monimuotoisuusohjelman vuosille 2021-2030. Sen tavoitteena on entistä kestävämpi, viihtyisämpi ja terveellisempi Tampere. LUMO-suunnitelmaan on koottu keskeiset toimenpiteet, joiden avulla kaupunki pyrkii turvaamaan ja parantamaan luonnon monimuotoisuutta Tampereella.
Syynä ohjelman julkaisuun on maailmanlaajuinen luontokato eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, jota nyt halutaan ehkäistä paikallisesti.
Ilmiöön on monia syitä.
– Niistä yksi on kaupunkien asukasmäärän kasvaminen. Asutusta varten rakennetaan usein luonnonalueille uusia asuinalueita, lisää teitä, pysäköintialueita, palveluita ja ostoskeskuksia, ellei sitten rakenneta ylöspäin. Huolellisella suunnittelulla vaikutukset jäävät kuitenkin pienemmiksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Hervanta, jossa on hyvin paljon viheralueita, metsiä ja järviä kerrostalojen ja tiiviin asutuksen lomassa, kaupungin ympäristöpäällikkö Kati Skippari selittää.
Yksi iso tekijä on myös maa- ja metsätalous.
– Aikaisemmin luonnonniityillä laidunsivat lehmät ja silloin siellä kasvoi monipuolisesti eri kasveja, mutta nyt tehomaatalouden myötä niityt on muokattu pelloiksi kasvamaan vain yhtä lajia, esimerkiksi ohraa tai vehnää. Samalla pientareet ovat kaventuneet ja niiltä ovat vähentyneet niittykasvit. Lisäksi maatiloilla voidaan käyttää tuholaismyrkkyjä, jotka köyhdyttävät luontoa. Onneksi viime vuosina on alettu myöntää enemmän tukia luonnon monimuotoisuuden edistämiseen maa- ja metsätaloudessa.
Luontokatoa edistää myös vieraslajien leviäminen ympäristöön, missä on aikaisemmin kasvanut niittylajistoa.

Suvi Roselli

Hätänumeron verran toimenpiteitä

LUMO-ohjelma sisältää yhteensä kuusi tavoitetta ja 112 toimenpidettä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
– Esimerkiksi arvokkaat luontokohteet jätetään Tampereella jo kaavoitusvaiheessa rakentamisen ulkopuolelle. Täydennysrakentamisessa ei supisteta viheralueita ja jos on rakennettava uusille alueille, niin rakennuskohteeksi valitaan alue, missä on mahdollisimman vähän luontoarvoja.
– Luonnon monimuotoisuus voidaan huomioida myös siten, että rakennusten väliin jätetään ketosaarekkeita ja puistoihin istutetaan muutakin kuin nurmikkoa. Puistometsiin voidaan jättää lahopuuta, Skippari sanoo.
Hänen mukaan lopputulos ei aina ole viimeisen päälle siisti, vaan saattaa pikemminkin olla hieman hoitamattoman näköinen, mutta se sisältää sitäkin enemmän luontoarvoja.
Rakentaessa on tärkeää huolehtia myös siitä, että viheryhteydet säilyvät.
– Viheryhteys mahdollistaa sen, että kasvit ja eliöt pääsevät leviämään eivätkä jää asfaltin saartamaksi. Esimerkkinä voi mainita myös liito-oravan. Jos metsä jätetään pystyyn, mutta liito-oravan pääsy toiseen metsään estetään, niin pikku hiljaa se ei pysty enää lisääntymään. Jos taas viheryhteys säilytetään, kannat pysyvät monipuolisina ja elinvoimaisina.
Viime aikoina on alettu kiinnittää enemmän huomiota myös valaistuksen suunnitteluun.
– Varsinkin lepakot ja hyönteiset saattavat häiriintyä keinovalosta, joten on mietittävä mihin valo suuntautuu. Tavoitteena on, ettei synny kovin paljon hajavaloa ja että valosaasteen määrää vähennetään. Näin lepakot ja hyönteiset saavat itselleen turvallisen elinympäristön.

Luontokato maksaa paljon

LUMO-ohjelman toteuttamiseen on otettu mukaan kaikki kaupungin työntekijät, ei pelkästään ympäristönsuojelun työntekijöitä.
– Eri yksiköille on jaettu vastuualueita ja työntekijöitä on kehotettu pohtimaan keinoja, joilla he voivat työssään edistää luonnon monimuotoisuutta. Toimenpiteiden toteutumista seurataan säännöllisesti.
Ohjelmaan sisältyy myös vapaaehtoistyön tukeminen.
– Tuemme rahallisesti omaehtoisten talkoiden järjestämistä. Tällaisia talkoita voivat järjestää niin yksittäiset henkilöt kuin yhteisötkin.
Jokainen voi lisäksi omalla pihallaan edistää luonnon monimuotoisuutta.
– Puutarhassa syntyvää kasvi- ja oksasilppua kannattaa jättää pensaiden ja istutusten alle maatumaan maaperäeliöiden iloksi tai rakentaa luonnonkivistä aidan, mihin pikkueliöt löytävät tiensä. Ruohon voi jättää hieman pidemmäksi tai voi kylvää ketokasveja jonnekin sopivaan kohtaan. Viime aikoina monet ovat myös perustaneet hyönteishotelleja.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ei ole kysymys pelkästään luontoarvoista. Luontokato voi nimittäin aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita ihmisille.
– Iso osa ihmisen käyttämistä asioista tulee luonnosta. Esimerkiksi pölyttäjien kato vaikuttaa hedelmä- ja marjasatojen määrään. Toisena esimerkkinä voi mainita metsän. Jos kasvatetaan hyvin yksilajista metsää ja yhteen puuhun iskee sairaus, niin tauti tarttuu nopeasti puusta toiseen ja lopulta koko metsä voidaan menettää ja tuotot jäävät saamatta. Toisaalta jos metsässä kasvaa eri puulajeja, niin tauti ei tuhoa koko metsää.
– Laajoista metsätuhoista on esimerkkejä muun muassa Saksasta.
Luonnon monimuotoisuus auttaa lajeja selviytymään paremmin myös ilmastonmuutoksesta.
– Osa pohjoisista lajeista ei ole vielä sopeutunut leutoihin talviin. Esimerkiksi leutona talvena kasvit saattavat alkaa kasvattaa lehtiä keskellä talvea kunnes lyhyt pakkasjakso tuhoaa ne. Jos kasvilajin geneettinen perimä on monimuotoinen, niin sillä on paremmat edellytykset selviytyä muuttuneesta ilmastosta elinkykyisenä.
Ilmastonmuutoksen keskellä on tärkeää huomioida, että puistoalueita säilytetään myös siksi, että puut viilentävät lähiympäristöään. Tällä tavalla asia vaikuttaa suoraan ihmisten viihtyvyyteen kuumina kesinä.