Näkövammaisen on hyvä olla Hervannassa
Milla Lindh poseeraa varoituskyltillä, jonka hän vaati Kuurosokeiden tontin viereen Hervantaan.
Hervannassa toimivan Suomen Kuurosokeat ry:n järjestöohjaaja Milla Lindh on sitä mieltä, että Tampereen muut kaupunginosat saisivat esteettömyysasioissa ottaa mallia Hervannasta. Hervannan pääkatuna toimiva Insinöörinkatu on malliesimerkki kadusta siinä, kuinka esteettömyys on otettu huomioon.
Taru Siirilä
7.6.2023
– Täällä on viime vuosien aikana tehty suuri määrä parannuksia esteettömyyteen meitä näkövammaisia ajatellen. Hervannassa on useampiakin todella hyviä, tasaisesti koko matkalta valaistuja reittejä.
Hyvä ja kirkas valaistus on yksi tärkeä esteettömyystekijä, sillä monikaan näkövammaisista ei ole täysin sokea.
– Täällä myös rakennetaan lisää turvallisia kävelyreitistöjä, Lindh sanoo viitaten tällä hetkellä rakennettaviin kevyen liikenteen siltoihin, jotka ylittävät Hervannan valtaväylän.
– Mitä esteettömämpi ympäristö, sitä enemmän se kannustaa ihmisiä ulos. Minun on aina ollut hyvä olla Hervannassa.
Esteetön ratikka
Tampereen ratikkaa ei voi Lindhin mukaan ylistää tarpeeksi. Pysäkkikuulutusten ansiosta se on erittäin hyvä kulkuneuvo erityisesti jonkun verran näkevälle näkövammaiselle. Ratikan esteettömyyttä on kehuttu myös muiden vammaisjärjestöjen keskuudessa.
– Meillä on varmasti Suomen, ehkä jopa Euroopankin esteettömin ratikka, Lindh kehuu.
Ratikkapysäkeillä on maassa valkoisella kepillä tuntevat merkit ovien aukeamiskohdissa. Usein kulkuneuvo ei pysähdy oikeaan kohtaan, mutta asiaa yritetään kehittää.
– Olen todella tyytyväinen siihen, miten hienosti esteettömyysasiat on otettu ja otetaan edelleen raitiotieallianssissa huomioon.
Myös ratikan lähimaksuominaisuus helpottaa näkövammaisen matkustamista. Julkisen liikenteen maksutapojen ja hintojen selvittäminen voi kuitenkin olla näkövammaiselle todella haastavaa ja aikaavievää, ja siksi Pirkanmaalle toivottaisiin HSL:n tapaan ilmaisia matkoja näkövammaisille.
– Se olisi todella suuri esteettömyystekijä ja vähentäisi myös näkövammaisten taksimatkustamista, Lindh selittää.
Parannuksiakin toivotaan
Monille näkövammaisille tarpeeksi kirkas valaistus on välttämätön asia, jotta liikkuminen itsenäisesti onnistuu. Lindh kertoo itse erityisesti yksin liikuessaan välttelevänsä paikkoja, joissa on huono valaistus. Pienemmät tiet ja jotkut julkiset tilatkin ovat sellaisia, mihin ei tule mentyä, koska valaistus on liian hämärä. Esimerkiksi Hervannan kirjaston ja terveysaseman välikkö on valaistukseltaan kehno.
– Se vaikuttaa syrjäyttävästi, kun esteettömyys ei jossakin toteudu. Kun esimerkiksi paikkoja remontoidaan, korjataan tai rakennetaan uutta, nämä asiat tulee ottaa huomioon. Esteettömyys ei helpota pelkästään vammaisten elämää, vaan on avuksi myös ikäihmisille, Lindh muistuttaa.
Lindh toivoisi enemmän myös ääniopasteita suojateille sekä busseihin pysäkkien nimien kuulutukset ratikan tapaan. Myös ratikkapysäkeillä olisi hyvä olla kuulutukset siitä, mikä linja on tulossa. Lisäksi nopeasti liikkuvien pyöräilijöiden ja sähköpotkulautailijoiden tulisi olla liikenteessä tarkempia, sillä kaikki eivät pysty heitä havaitsemaan.
Mukana päätöksenteossa
Lindh vaikuttaa Suomen Kuurosokeat ry:n lisäksi Tampereen seudun näkövammaisissa, Tampereen kaupungin vammaisneuvostossa sekä Pirkanmaan hyvinvointialueen vammaisneuvostossa. Lindh kokee, että on päässyt hyvin mukaan vaikuttamaan asioihin ja erityisesti järjestöt ovat hyvin aktiivisesti mukana päätöksenteossa.
– Meillä järjestöissähän on kaikki mahdollinen tieto vammaisuudesta ja siitä, mitä me tarvitsemme esteettömyyden toteutumiseksi. Pääasiassa hyvin meitä kuullaan, mutta välillä täytyy myös muistuttaa.
Muistutus ihmisille
Jokainen pystyy pienillä teoilla vaikuttamaan ympäristön esteettömyyteen. Pitkälle pääsee jo sillä, että näkövammaisten maassa kulkevien ohjauslistojen päälle ei jätettäisi mitään ja sähköpotkulaudat pysäköitäisiin siististi.
– Ratikkaa odottaessaan ihmiset pitävät esimerkiksi lastenvaunuja tai matkalaukkuja ohjauslaatan päällä, eivätkä ymmärrä väistää. Jotkut myös pysäköivät skuutteja niiden päälle. Kun näkövammaista ohjaavan laatan päällä on tällainen este, ei voi tietää, miltä puolelta se pitäisi kiertää. Olen kaksi kertaa jopa pudonnut pysäkiltä alas raiteille.
Milla Lindh on saanut myös kuulla olevansa muun muassa “helvetin feikkisokee”, kun hän puhelinta käyttäessään kohdistaa katseensa vielä näkevänä muodostuneesta rutiinista näyttöön. Lindh toivoisi ihmisiltä enemmän ajattelevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä sekä vähemmän olettamista – valkoinen keppi ei ole kenelläkään huvin vuoksi. Vaikka Lindhiä kismittää satunnaiset ilkeät kommentit, hän ajattelee positiivisesti.
– Hervanta on kuin sulatusuuni: täällä on helppoa olla erilainen.