Näy pimeässä - Muista heijastin!
Liikenneopettaja kertoo, miksi heijastin on tärkeä.
Satu Lepistö
22.9.2021
Pimeänä syysiltana vain auton valot halkovat pimeää tietä. Katulamppujen välit jäävät helposti katveeseen, ja ajoradalle yllättäen astuva tummiin pukeutunut ihminen jää helposti havaitsematta. Vuoden päästä syksyllä neljäkymmentä vuotta liikenneopettajana toimineelle Arto Grönroosille tilanne on valitettavan tuttu.
- Ajo-opetuksessa on joka syksy pimeän saavuttua otollisia tilanteita perustella heijastimen käyttöä kun ajokorttia ajava nuori toteaa, että mistä tuo pimeydessä vaaniva jalankulkija tuohon ilmestyi ja miksi tuolla pyöräilijällä ei ole valoja! Pimeys ja siihen vielä vesisade altistavat onnettomuuksille, Grönroos toteaa.
Grönroosin mukaan pimeydessä liikkuva jalankulkija ja pyöräilijä usein olettavat, että kun itse näkee auton valojen lähestyvän, niin kyllähän se ratin takana oleva varmasti jalankulkijan myös näkee. Luuleminen on vaarallista.
- Viisaimmat jalankulkijat käyttävät heijastimia, Grönroos sanoo. – Ja asioita enemmän ajattelevat voivat myös pukea ylleen muutaman euron maksavan, varmasti kauas näkyvän huomioliivin. Valioluokan kulkijalla on vielä taskulamppu ja koiralla oma huomioliivi, hän lisää.
Grönroosin mukaan kannattaa kysyä itseltään, onko tehnyt kaikkensa, jotta vaikeissakin olosuhteissa kulkevat näkevät minut.
- Pahin skenaario on mustiin verkkareihin pukeutunut ripeästi juokseva lenkkeilijä tai kokomustiin pukeutunut valoton pyöräilijä ja ratin takana huonosti näkevä kännykkää räpläävä kiireinen ajoneuvon kuljettaja, Grönroos summaa.
Liikenteeseen tulee keskittyä
Grönroos alleviivaa, että liikenteessä liikkuminen turvallisesti ja muut huomioiden vaatii täydellisen keskittymisen.
- Remonttia tekevä ja vasaralla naulaan tähtäävä oppii hetkeksi sivuun katsoessaan nopeasti, että nyt on peukalo kipeä, hän vertaa. – Ihmisen kehitykselle selviytyä melko hektisessä liikenteessä turvallisesti tekee hyvää kokea välillä hätkähdyksiä. Läheltä piti- ja oho-tilanteet ovat opettavaisia.
Heijastimien ja valojen käytön pitäisi Grönroosin mukaan olla itsestäänselvyys.
- Siihen, ettei niitä käytä, pitäisi liittyä häpeän tunne, hän sanoo.
Grönroos on ollut Lions Club Tampereen jäsen reilut vuoden. Hervannan Leijonat on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden näkyvyydestä huolissaan, joten yhdistys on päättänyt jakaa yhteistyökumppaneilta saamiaan heijastimia 7. lokakuuta Hämeenkadulla, Hervannassa ja Takahuhdissa. Idea syntyi Grönroosin mukaan siitä, että liikenneopettajan työssä joutuu jatkuvasti olemaan aistit viritettyinä ja etenkin opetustilanteissa hankalia tilanteita tulee vastaan.
- Lähivaloilla ajettaessa heijastimeton ohikulkija näkyy korkeintaan 50 metrin päähän. Välkkykulkija näkyy jopa 350 metrin päästä ja kaukovaloilla jopa 600 metrin päästä, Grönroos vertaa. – Se antaa kuljettajalle aikaa reagoida. Heijastimen käyttö on halpa henkivakuutus, hän lisää.
Nyt pimeänä aikana ennen lumentuloa on tärkein aika käyttää heijastinta.
- Heijastimen tulisi olla muotia, Grönroos toteaa.
