Niko Tiuraniemi koki lapsena vakavan kiusaamisen
- Nyt hän aikoo saada kiusattujen äänen kuuluviin
Kampaamoalan yrittäjä, muusikko Niko Tiuraniemen kiusaaminen alkoi jo ensimmäisellä luokalla. Nyt Tiuraniemi kampanjoi kiusattujen puolesta, ja on tehnyt aiheesta kappaleen. Tiuraniemi myös perusti heinäkuussa ulkoilmatoimiston kiusatuille Eduskuntatalon eteen.
Satu Lepistö
4.8.2021
- Luokan pojat syyttivät, kun olin puolustanut tyttöjä jossain tilanteessa. Aloin itkeä. Opettaja kysyi koko luokan kuullen, että ”Mitäs täällä itketään?”. Sain itkijän ja herkän pojan leiman heti aluksi otsaani, Tiuraniemi muistelee kiusaamisen ensi hetkiä.
Tiuraniemi oppi nopeasti, ettei pienessä maalaiskoulussa itketä. Hän sai olla melko rauhassa aina 5.-6. luokkaan asti.
- Koin kyllä alaluokilla syrjintää siinä mielessä, että esimerkiksi musiikinopettaja antoi minulle oikeakätisten kitaran, vaikka olen vasenkätinen. Hän myös pyysi minua näyttämään muiden kuullen, mitä olin oppinut, ja kun en osannut hänen mielestään tarpeeksi, oli palaute melko suorasanainen. Harrastus ja unelmat loppuivat siihen, ja jatkoin soittamista vasta aikuisena, Tiuraniemi toteaa.
Kuudennella luokalla kiusaamistilanne alkoi opettajan vaihduttua hiljalleen kärjistyä. Mukaan tuli fyysistä väkivaltaa ja jopa koulun rehtori osallistui Tiuraniemen nimittelyyn kutsuen tätä esimerkiksi Tiuraniemen siaksi. Tilanteen vakavuuden Tiuraniemi tajusi kokonaan vasta, kun meni tutustumaan yläasteelle.
- Vastaani käveli tuntemattomia, minua päätä pidempiä nuoria, jotka kertoivat aikovansa tappaa minut heti, kun tulen kouluun. Kyläkoulun oppilaat olivat vieneet viestiä vanhemmille oppilaille, ja minua tiedettiin odottaa, hän sanoo. – Tästä hetkestä lähtien kiusaaminen määritteli vahvasti loppuelämääni. Alkoi todellinen pelko jopa oman hengen puolesta.
Tiuraniemi kertoo pelänneensä kouluun menoa koko kesän. Hänellä ei ollut ketään, jolle puhua asiasta.
- Lopulta laskin päiviä ja jopa minuutteja siihen hetkeen, kun minun oli noustava koulubussiin.
Teema on ajankohtainen aina
Tiuraniemi sanoo, ettei voi ymmärtää useissa medioissa kohtaamaansa asennetta, ettei kiusaaminen ole ajankohtainen asia heinäkuussa, jolloin koulut eivät ole alkaneet. Muisto siitä, kuinka paljon kouluun palaaminen pelotti, elää yhä. Pahimmillaan kiusaaminen oli rajua väkivaltaa. Tiuraniemi sai aivotärähdyksiä ja joutui esimerkiksi vertavuotavana terveyskeskukseen paikattavaksi. Kiusaaminen oli myös verbaalista, sillä Tiuraniemeä haukuttiin erilaisin haukkumanimin.
- En suostunut ostamaan kiusaajien arvoja, hän sanoo nyt. – En suostunut käyttämään pilottitakkia tai maihareita ja ajamaan päätäni kaljuksi.
Nyt aikuisena Tiuraniemi kokee kiusaamista olleen myös opettajien puolelta.
- Opettajat alensivat numeroitani täysin perusteettomasti. Numeroiden laskemisen seurauksena keskiarvoni putosi alle yhdeksikön, mikä tuntui kohtuuttoman epäoikeudenmukaiselta. Erään kerran toinen oppilas nosti pulpetin päälleni ja totesi, että nyt homo treenaat. Minun oli tehtävä lihasliikkeitä, ettei pulpetti olisi pudonnut päälleni. Opettaja jatkoi tuntia kuin mitään ei olisi tapahtunut, Tiuraniemi muistaa.
Kiusaaminen jätti syvän jäljen.
- Jotta selvisin järjissäni, minulle muodostui valtava määrä erilaisia lukkoja, joiden avulla kestin seuraavat vuodet. Vihasin itseäni, enkä luottanut aikuisiin, varsinkaan miehiin. Koin monet ihmiset vihollisiksi. Minua kiinnostivat musiikki, äidinkieli ja historia, mutta minun oli pakko mennä ammattikouluun sähköpuolelle todistaakseni olevani mies.
Arpi vaikutti moniin elämänvalintoihin. Alkoholikin tuli mukaan kuvioihin.
- Minun oli pakko näyttää, että minulla meni hyvin. 23-vuotiaana minulla oli kallis auto, kaunis vaimo, oma yritys ja noin 20 työntekijää. Silti olin lopen väsynyt, vihasin itseäni ja olin masentunut. Olin näyttänyt kaikille, että minulla meni hyvin, mutta se ei helpottanut pelkotiloja, masennusta tai olematonta itsetuntoani, Tiuraniemi pohtii.
Vielä viimeisenä näyttönä Tiuraniemi rakensi omakotitalon, jossa kaiken tuli olla täydellistä ja itse tehtyä.
- Tässä kohtaa siskoni kysyi, muistanko, millainen olin lapsena? En muistanut. Siskon sanat saivat minut tekemään muutoksia elämässä. Luin Tunne Lukkosi -kirjan ja aloin ymmärtää, miten lukossa oikeasti olinkaan. Olin vetänyt uskomattoman roolisuorituksen ja se oli uponnut kaikkiin aivan täydestä. Siskoni oli ainut, joka oli koko ajan nähnyt, kuka oikeasti olin.
Tiuraniemi lopetti alkoholin käytön. Hän ei ollut sairastunut alkoholismiin, mutta paraneminen vaati kirkasta mieltä.
- Luin satoja kirjoja ja tein niissä olleita tehtäviä, kertoo Tiuraniemi prosessistaan. – Palasin mielikuvissa lapsuuteen ja nuoruuteen. Tajusin, että ole oikeasti hyvä tyyppi ja minun kuuluukin olla herkkä. Nyt koen olevani lähellä sitä ihmistä, jollaisena kouluun menin.
Kiusaajille Tiuraniemi haluaa sanoa, että kiusaaminen on noloa.
- Kiusaamalla osoitat, että olet heikko ja tarvitset apua, ehkä jopa terapiaa. Kiusaaminen herättää automaattisesti myös kysymyksen, ovatko olosuhteet kotona kunnossa, hän pohtii. – Kiusatuille haluan sanoa, että sinä selviät. Sinulla on lupa – ja sinun myös pitää- puolustaa itseäsi. Puhu asiasta opettajille ja kotona. Jos kukaan ei kuuntele, soita poliisille. Etsi se ihminen, joka välittää. Kyse on sinun elämästäsi.
Helsingissä järjestetyssä tempauksessa Tiuraniemi halusi viestittää, että on ihmisiä, jotka välittävät kiusatuista.
- Viestini on yksinkertainen. Muutos lähtee meistä itsestämme. Jos kiusaamisesta tehdään noloa, nuoret omaksuvat rutiinin, jossa he kiusaamista huomatessaan ymmärtävät sen olevan väärin ja tulevat kiusatun puolelle.
