Ota koppi arjesta aivoverenkiertohäiriön jälkeen
Veera Saarinen ja Jokke Turunen ohjaavat parina Koppi arjesta -ryhmää.
Veera Saarinen ja Jokke Turunen toimivat vertaisohjaajina Aivoliiton Koppi arjesta -ryhmissä. Koppi arjesta on vertaistukeen perustuva, arkea vahvistava aivoverenkiertohäiriön sairastaneille ihmisille. Hanketta on toteutettu vuosina 2022–2024. Saarinen ja Turunen ovat kumpikin myös itse käyneet ryhmän.
Milla Zuev
24.1.2024
Koppi arjesta -ryhmässä on 12 tapaamista, joilla käsitellään erilaisia aivoverenkiertohäiriöön liittyviä teemoja, kuten miten häiriön sairastaminen on vaikuttanut omaan elämään. Ryhmä sopii Saarisen mukaan erityisesti heille, joiden oireet liittyvät erityisesti muistiin, hahmottamiseen ja keskittymiskykyyn, sanojen hankaluuteen tai väsymykseen.
– Ajattelin itse käydessäni Koppi arjesta -ryhmän, että olen käsitellyt tämän oman sairauteni todella hyvin. Ryhmän sisältö on kuitenkin niin kattava, että itselle se oli kuntoutusta. Ryhmässä käsitellään aivojen eri puoliskoja, ,aivoterveyttä, muistia, väsymystä,mahdollista työhön palaamista tai palaamattomuutta, läheissuhteita ja mielen hyvinvointia. Ryhmässä yllätti todella paljon se, että sain siitä paljon uutta, mitä käsitellä. Oli valtava rikkaus saada näkökulmia myös muilta. Moni sellainen asia, mitä olin itse käsitellyt oman sairauteni suhteen sai ryhmässä vahvistusta, Saarinen kuvailee.
– Kun minulle soitettiin Aivoliitosta, haluaisinko osallistua tällaiseen ryhmään niin ajattelin, että voin osallistua, mutta minulle ei ole siitä hyötyä - että olen saanut käsiteltyä jo oman tapahtumani. Kun ryhmä alkoi, se toimi kerta toisensa jälkeen paljon paremmin. Oli todella hyvä osallistua ryhmään. Omaa tilannetta tuli käsiteltyä aivan uusista näkökulmista ja vertaistuen määrä oli valtava, Turunen kertoo.
Milloin Koppi arjesta?
Koppi arjesta -ryhmään hakeudutaan hakulomakkeella, joka löytyy Aivoliiton verkkosivuilta. Tietoa ryhmästä jaetaan myös erilaisissa kuntoutuksissa, ja monet terapeutit ovat tietoisia ryhmästä. Jokaiselle aivoverenkiertohäiriön sairastaneelle ihanteellinen ajankohta osallistua ryhmään on henkilökohtainen.
– Itse en ajattele sillä tavalla, että ryhmään pitäisi osallistua jossakin tietyssä vaiheessa, kunhan sen pääsee käymään. Minä itse kävin ryhmän muutaman vuoden kuluttua omasta sairastumisestani. Kuitenkin ryhmässä kannattaa olla vastaanottavainen – aivoissa on tapahtunut muutoksia, ehkä paljonkin, ja monia asioita pitää hyväksyä, Saarinen kuvailee.
– Minusta olisi hyvä, jos tapahtuma ei olisi aivan tuore, Turunen sanoo.
– Jonkin verran on hyvä, että on päässyt sinuiksi itsensä kanssa. Aivot ovat kuitenkin sellainen alue, joka käsittää koko ihmisen toiminnan ja asian kanssa sinuiksi pääseminen vie jonkin verran aikaa, Turunen jatkaa.
Ryhmät on järjestetty tällä hetkellä syksyisin ja keväisin. Myös etä- ja hybridiryhmiä on järjestetty etenkin siksi, että monelle liikkuminen voi olla hankalaa ja toisaalta Suomessa on alueita, joissa välimatkat ovat pitkiä. Tämä parantaa yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia.
Ryhmätoiminta pohjautuu keskusteluun ja vertaistukeen. Lisäksi ryhmässä järjestetään yksi toimintapäivä, joka liittyy mielen hyvinvointiin. Saarisen käydessä ryhmän ryhmä kävi pakohuoneessa ja Turusen ryhmä kävi äänimaljahoidossa.
Koppi arjesta -ryhmän jälkeen voi jatkaa Aivoliiton Pirkanmaan avh-yhdistyksen järjestämiin Työikäisten perjantai -tapahtumiin, jotka järjestetään kahdesti kuukaudessa Pirkanmaan avh-yhdistyksen tiloissa.
– Työikäisten perjantait ovat huiman suosittuja. Mukaan voi vain tulla, eikä muuta vaadita. Siellä esimerkiksi juodaan kahvia ja keskustellaan mukavia. Saa tulla ja lähteä aivan oman mielen mukaan, Turunen kuvailee.
Kouluttajaksi
Turunen sai ensimmäistä kertaa aivoinfarktin vain kymmenvuotiaana rankkojen syöpähoitojen yhteydessä. Aivoverenvuoto taas tuli marraskuussa 2020, ja Turunen itse kokee selvinneensä tapahtumasta hyvin pienellä.
– Sain eläkepaperit, mutta työnteko ei olisi kohdallani enää onnistunutkaan. Olin nuorisotyön ohjaaja, ja työ vaati muun muassa leireillä ympärivuorokautista huolenpitoa, mikä ei onnistu minulta enää. Työperäinen jaksamiseni on hyvin rajallista ja lepoa kaipaa selkeästi enemmän kuin ennen. Aluksi koko vasen puoleni halvaantui viimeisimmässä aivoinfarktissa, mutta se kuntoutui. Koppi arjesta -ryhmään lähteminen oli nykyisen elämäni paras ratkaisu, vaikka alkuun ajattelin, että olen toipunut sen minkä toivun. Olin kiinnostunut tekemään vapaaehtoistyötä Aivoliitossa, minkä jälkeen Tuija Laine Aivoliitosta soitti ja kertoi mahdollisuudesta ryhtyä ryhmän ohjaajaksi, Turunen selittää.
Saarisen mukaan ohjaajan rooli ei juuri vaadi koulutusta, sillä ohjaajan rooliin kasvaa ja kehittyy tekiessään, vaikka vertaisohjaajakoulutus sitä varten järjestetäänkin. Se vaatii kuuntelutaitoa ja ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka ovat rankasta sairastumisesta toipumisen eri vaiheissa. Saarinen itse sai aivoinfarktin viisi vuotta sitten.
– Tuolloin vasen puoleni oli kokonaan pelistä poissa. Olin hoidossa yhteensä neljä kuukautta, joista yhden Taysissa ja kolme kuukautta Valkeakoskella. Nyt pärjään hyvin omatoimisesti, mikä on koko ajan ollut tavoitteenani. Olen opetellut jokaisen asian oikeastaan uudestaan ja ajatellut, että on tärkeintä, että osaan sen. Esimerkiksi ensimmäinen kauppareissuni kesti kaksi tuntia, ja nykyään se menee vartissa, Saarinen kertoo.
– Myös minulle ryhmään osallistuminen oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, Saarinen jatkaa.
Niin Saarinen kuin Turunenkin kertovat korkean verenpaineen olevan suurin riskitekijä aivoverenkiertohäiriölle. Korkea verenpaine on tyypillistä suomalaisille, ja Duodecim-lehden mukaan noin kahdella miljoonalla aikuisikäisellä suomalaisella verenpaine on kohonnut. Ainoastaan joka viidennellä verenpaine on ihanteellisella tasolla. Verenpaine oli korkealla myös Saarisella ja Turusella heidän sairastuessaan aivoverenkiertohäiriöön.
– Tärkeää on myös muistaa levon tarve. Nykymaailma vain on niin kiireinen, sanoo Turunen.
– Stressi vaikuttaa varmasti häiriön puhkeamiseen. Verenpaineeni oli ollut koholla jo pari vuotta ja lääkitys siihen oli liian mieto. Työpaikallamme myös tapahtui asioita, joista otin kovaa stressiä niin, että loppujen lopuksi sairastuin, Turunen kertoo. Lepo olisi siis todella tärkeää muistaa.
