Pelit vievät seikkailuun
Risto Hieta on suomalainen pelialan uranuurtaja.
Satu Lepistö
15.9.2021
Tamperelainen Risto Hieta on kuuluisa, tai sitten ei. Se riippuu siitä, millainen suhde sillä, jolta kysytään, on rooli-, lauta- ja tietokonepeleihin. Hieta on nimittäin alan suomalainen uranuurtaja, jolle on myönnetty muun muassa Kultainen lohikäärme elämäntyöpalkintona Ropecon-tapahtumassa.
Kaikkein tutuin Hieta on tamperelaisille pelialan kaupan tiskin takaa tai Mikrobitti-lehden Peliluola-palstan pitäjänä.
Pelit kiehtoivat jo lapsena
Risto Hieta, 64, syntyi Mäntässä. Lapsuudessa Playstationista tai tietokoneesta ei osannut nähdä untakaan, mutta lauta- ja korttipelit kiehtoivat nuorta poikaa.
- Ensimmäiset muistamani pelit olivat ihan perustavaraa, Monopoli, Kimble ja joitakin muita, joita en muista nimeltä. Omia pelejä tein jo alle kymmenvuotiaana, usein siten, että paransin jonkin oikean pelin ideaa tekemällä siitä oman, hieman monipuolisemman version, Hieta sanoo. – Tykkäsin pelaamisesta, siitä, että sai miettiä ja jännittää, miten käy ja kuinka pärjään.
Pelaaminen ja pelien tekeminen jatkui aikuisikään saakka. Tai pitäisikö sanoa jatkuu, sillä se ei ole vieläkään loppunut.
- Lapsena lautapelien teko oli aika haastavaa. Ei ollut kuvakirjastoja, printtereitä, valmiita pelinappuloitakin oli kovin vähän. Itse täytyi piirtää, liimata ja rakentaa kaikki. Mielikuvitusta siinä toki oppi käyttämään, sanoo Hieta nyt.
Nuorena aikuisena Hieta tutustui videopelien maailmaan ja Mattel Intellivision -laitteen Dungeons& Dragons -peli johdatti hänet kiinnostumaan pöydän ääressä pelattavista roolipeleistä.
Suomalaisen roolipelaamisen isä
Hietaa on kutsuttu suomalaisen roolipelaamisen ja pelien tekemisen grand old maniksi tai jopa isäksi. Miten siinä niin kävi?
- Aikanaan julistin roolipelaamisen sanomaa Peliluola-palstallani Mikrobitti-lehdessä ja myöhemmin Pelit-lehdessä. Tein myös oman roolipelin, joka koostui kahdesta ohuesta kopioidusta vihkosesta ja myin sitä muun muassa Mikrobitissä sitä mainostamalla, Hieta muistelee.
Hieta on tämän sanoessaan vähän liian vaatimaton. Kyseessä oli nimittäin ensimmäinen suomalainen roolipeli, joka oli yleisesti saatavilla. Myöhemmin Hieta teki Miekka ja Magia -roolipelin, joka oli oikein kirjapainossa tehty ja yli tuhannen kappaleen painos. Se on Pelimuseossakin nähtävillä. Mutta mistä roolipelaamisessa sitten on kyse?
- Roolipelien ideaa ja tekniikkaa on vaikea kuvata lyhyesti, Hieta sanoo. -Ehkä voisi sanoa, että se on pelaajien eläytymistä ja elämistä luomiensa pelihahmojen kautta kuvitteellisessa maailmassa, jota pelinohjaaja ohjaa. Pelaaminen tapahtuu pääosin puhumalla. Pelinohjaaja kertoo pelaajille tilanteen ja nämä kertovat, kuinka heidän pelihahmonsa reagoivat ja toimivat.
Hieta työskentelee tamperelaisessa Fantasiapelit Tudeer Oy:ssä myymäläpäällikkönä. Tuossa työssä tuli täyteen tänä vuonna 33 vuotta.
Pelit, niiden tekeminen ja pelaaminen ovat yhä osa Hiedan elämää edelleen. Tähän mennessä Hiedan käsissä on syntynyt toistasataa rooli-, lauta- ja korttipeliä. Oma peliporukka kokoontuu edelleen kerran viikossa, kuten jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
- Pelaaminen kehittää monia asioita: empatiaa, ajattelua, taktikointia, laskutaitoa, yhteistyökykyä, sanallisia valmiuksia ja niin edelleen, pelistä riippuen. Voipa pelissä oppia myös historiaa, maantiedettä, biologiaa, tai mitä tahansa erikoisalaa. Lisäksi pelaamisessa on mukana se hieno yhdessä olemisen ja -tekemisen fiilis, joista aika moni pitää.
Kuva: Roosa Kauppila/Vapriikin kuva-arkistot
