Punatiilinen keskus syntyi vastaukseksi harmaaseen Hervantaan
Pietilöiden arkitehtuurissa on inspiraatiota sekä antiikin ajoista että tampereen punatiilihistoriasta.
Hervannan kirjaston keskellä on suihkulähde, mutta vesi ei enää solise siinä. Raili ja Reima Pietilän suunnittelemassa toimintakeskuksessa lähde on silti näkyvällä paikalla suuren kupolin alla, ja siinä on itämaisia vaikutteita. Se on yksi niistä yksityiskohdista, joihin huomio kiinnittyy kävelykierroksella Hervannan keskusakselilla, jota johdattaa Tampereen Matkailuoppaat ry:n Terhi Tasanen.
Timo Fagerholm
18.8.2026
Kierros alkaa kirjastolta, mutta tarina vie 1970-luvulle. Tuolloin Hervannasta puhuttiin Tampereen tytärkaupunkina. Hervantaa rakennettiin nopeasti, ja uusi kaupunginosa sai osakseen arvostelua monotonisuudesta, harmaudesta ja vaatimattomasta ympäristöstä. Keskustasta haluttiin toisenlainen. Vuonna 1974 sen suunnitteluun kutsuttiin Raili ja Reima Pietilä, jotka suunnittelivat keskusakselia ja sen rakennuksia vuosina 1974–1979 ja yksittäisiä rakennuksia vielä 1980-luvulla.
Tasanen muistuttaa kierroksen alussa tänä vuonna vietettävästä Raili Pietilän syntymän 100-vuotisjuhlavuodesta. Tasasen mukaan Raili Pietilästä puhutaan toisinaan miehensä Reima Pietilän varjossa, vaikka suuret työt syntyivät heidän yhteistyönään. Molemmat olivat kouluttautuneita ammattilaisia ja valmistuivat arkkitehdeiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1950-luvulla.
Punatiili toi Tampereen Hervantaan
Toimintakeskuksessa näkyvät monet piirteet, jotka toistuvat kierroksen aikana. Pietilät hakivat inspiraatiota kauempaakin, esimerkiksi holvit ja kaaret saivat vaikutteita antiikista. Toimintakeskuksen arkkitehtuurissa on nähty viittauksia myös esimerkiksi arabialaisiin basaarikujiin ja Firenzen sokkeloisiin katuihin.
Yksi ratkaisuista on tamperelaisille tuttu näky. Punatiilellä Pietilät halusivat tuoda Hervantaan yhteyden Tampereen teolliseen historiaan. Samalla julkiset rakennukset erottuivat ympäröivistä betonisista asuinrakennuksista.
Kirjastosta kierros jatkuu kohti liikekeskusta, nykyistä Kauppakeskus Duoa. Vuonna 1979 valmistuneen alkuperäisen liikekeskuksen kaarevassa ja asemarakennusta muistuttavassa arkkitehtuurissa on jugendin tuntua. Vuonna 2007 valmistuneen laajennuksen suunnitteli Eero Lahti, ja kierroksella vanhan ja uuden osan ero tulee selvästi näkyviin.
Alkuperäisessä liikekeskuksessa vesi oli osa sisätilaa kuten kirjastossakin. Aulatilassa ollut allas ja suihkulähde ovat nykyään tyhjillään. Kierroksen osallistujat muistelevat veden tehneen tilasta viihtyisämmän, mutta sittemmin ihmiset heittelivät sinne roskia.
Kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet
Liikekeskuksen pitkä käytävä kertoo samalla suunnitelmasta, joka jäi toteutumatta. Tasanen kertoo, että paikka ajateltiin läpikulkureitiksi, jonka suuntaisesti joukkoliikenne voisi kulkea. Nykyinen raitiotie kulkee kuitenkin Duon suhteen toisin päin kuin alkuperäisen puolen pitkästä ”bussiasema-käytävästä” voisi päätellä.
Kierroksella vastaan tulee myös pienempiä jälkiä Pietilöiden tavasta suunnitella. Tasanen kertoo yksityiskohdan ajalta, jolloin rakennuskustannuksia pyrittiin hillitsemään.
– Tuolloin kustannuksissa säästämiseksi pyrittiin esimerkiksi pitäytymään standardimittaisissa osissa. No, Reima Pietilä nimesi itse suunnittelemansa helan ”standardihelaksi” ja silloin se vielä meni läpi, Tasanen kuvailee.
Tasasen mukaan esimerkiksi liikekeskuksen yläkerran terassille johtavan ovenkahva on todennäköisesti Reima Pietilän itsensä suunnittelema. Keskusakselilla yksityiskohtiin kiinnitettiin muutenkin huomiota. Kaiteiden muodoissa voi nähdä esimerkiksi vietereitä tai lankakeriä, hieman katsojasta riippuen.
Duolta kierros palaa kohti Käärmekalliota, jossa portaat ovat rullautuneet käärmeen laill. Senkin taustalla on Tasasen mukaan itään viittaava ajatus. Hän kertoo intialaisesta tavasta, jonka mukaan ennen talon rakentamista pitää tappaa käärme. Siitä ei Tasasen mukaan ole tietoa, oliko Hervannan Käärmekalliolla oikeasti käärmeitä.
Suunnitelmissa oli suurempi kokonaisuus
Käärmekalliolta matka jatkuu vapaa-aikakeskukselle ja Hervannan kirkolle. Vapaa-aikakeskus ja silloiselta nimeltään seurakuntakeskus suunniteltiin toisiinsa liittyväksi kokonaisuudeksi. Ajatuksena oli, että tiloja voitaisiin väliseinän avulla jakaa tai yhdistää.
Pietilöiden suunnitelmat Hervannan vapaa-ajan rakennuksista olivat toteutunutta laajemmat. Tasanen kertoo heidän suunnitelleen myös suurin piirtein nykyisen Duon liikekeskuksen kokoiset uimahallin ja jäähallin. Kustannukset tulivat kuitenkin vastaan. Hervannan nykyiset uimahalli ja jäähalli sijaitsevat maan alla, ja tiloja voidaan käyttää tarvittaessa väestönsuojina.
Kierroksen päättyessä kirkolle keskusakselin mittakaava hahmottuu toisella tavalla kuin yksittäisiä rakennuksia katsomalla. Liikekeskus sekä vapaa-aika- ja seurakuntakeskus valmistuivat jo vuoden 1979 lopulla, ja niiden väliin valmistui vuosina 1985–1989 kahdesta rakennuksesta muodostuva toimintakeskus. Kokonaisuudesta tuli Pietilöiden Suomen kohteista laajin.
Pietilöiden arkkitehtuuri herättää edelleen erilaisia mielipiteitä. Tasasen mukaan osa pitää sitä silmälle kauniina, mutta ratkaisuja ei aina pidetä käytännöllisinä tai helposti kunnossapidettävinä. Kierroksella huomio siirtyy kuitenkin yksittäisistä rakennuksista niiden välisiin yhteyksiin: punatiileen, kaariin, ulkotiloihin ja yksityiskohtiin, joiden avulla 1970-luvun uuden kaupunginosan keskelle rakennettiin oma tunnistettava keskus.
Raili Pietilän juhlavuonna kaksikon työ saa myös valtakunnallisen muistomerkin. Elokuussa julkaistaan Raili ja Reima Pietilälle omistetut 20 euron hopeinen juhlaraha ja kahden euron juhlaraha. Hopearahan kuva-aiheessa näkyy Pietilöiden suunnittelema Dipoli Espoossa, mutta Hervannassa heidän työnsä mittakaavan voi nähdä rakennettuna ympäristönä, jonka läpi alueen elämä edelleen solisee.