Salsaa pakkasessa
Irene Hirvonen ja Seija Siltanen käyvät ulkojumpassa 2—4 kertaa viikossa. KUVA: Anne Sällylä
Petri Kaikosuo
— Nämä ovat olleet kyllä ihan pelastus. Olen kuitenkin 68-vuotias, ja aina harrastanut liikuntaa. Kun vähän aikaa oli poissa, niin huomasin heti, että tasapaino alkoi mennä. Tämä on ollut ihan henkireikä ja todella terapeuttista, kertoo kolmisen kertaa viikossa Suolijärven rannalla Anne Sällylän ohjaamissa ulkojumpissa käyvä Irene Hirvonen.
Liikunnanohjaaja Sällylä on vetänyt erilaisia liikuntatunteja - pilatesta, pumpia, tanssia, dancea, zumbaa, kuntosalia ja ikäihmisten jumppaa - Hervannan vapaa-aikakeskuksella toistakymmentä vuotta. Korona pani salien ovet kaksi vuotta sitten säppiin ja katkaisi monen liikuntaharrastuksen kuin seinään, mutta Sällylällä meni sormi suuhun vain hetkeksi.
— Ei kulunut kauaakaan, kun aloitin sitten jumpat ulkona. Kesäisin olin pitänyt näitä jo pidemmän aikaa aiemminkin. Uutta on ollut se, että nyt pidän näitä ympäri vuoden, säällä kuin säällä. Vaikka sataisi, niin ollaan siinä Suolijärven rannassa, jossa päästään katoksen alle.
Petri Kaikosuo
10.3.2022
Sällylä ohjaa ulkojumppaa Suolijärven rannassa kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello 11. Suurin osa säännöllisistä kävijöistä on eläkeikäisiä, mutta tunneilla käy myös nuorempaa väkeä, esimerkiksi lounastunnin aikaan.
— Siellä tulee hiki. Ne ovat ihan kovia jumppia. Tuon sinne keppejä ja vastuskumeja. Tehdään kyykkyjä, vatsoja, punnerruksia, ja kaikkea muuta mitä sisälläkin. Mankasta tuleva musiikki on suuri osa sitä tunnelmaa, ja tunneilla myös tanssitaan, kertoo Sällylä.
Tunneilla käy joka viikkoa 10—20 ihmistä ympäri vuoden. Pakkasraja on 15 astetta, mutta aina tämäkään ei pidä.
— Kerrankin oli -19, ja silloinkin tanssittiin Salsaa, kertoo Sällylä nauraen.
Ulkonaoloa ja sosiaalisuutta
Liikunnallisen puolen ohella vähintään yhtä oleellista monelle kävijälle on ulkona oleminen.
— Oikeastaan tämä ulkojumppa on kivempaa kuin sisäjumppa. Linnunlaulu, auringonpaiste, lumipyry ja tuuli tulevat siinä sivussa ja rikastuttavat kokemusta entisestään, kertoo kolmesti viikossa ulkojumpassa käyvä Hirvonen.
Yhtä lailla tärkeää on myös se, että jumpassa tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin.
— Siitä on tullut sellainen, että tosi kiva nähdä. On tullut uusia sosiaalisia suhteita. Jos joku on viikon poissa, niin ihmetellään, että missä se on. Sen mukaan suunnittelen muun elämän, että jumppa on ensiksi ja sitten muu elämä, kertoo Hirvonen, joka on tutustunut ulkojumpassa esimerkiksi korona-aikaan eläkkeelle jääneeseen Seija Siltaseen.
Asenne on tärkein
Sekä Siltanen että Hirvonen kehuvat vuolaasti Sällylän ohjausta. Aito ilo välittyy vastaansanomattomasti heidän puheestaan.
—On paljon helpompaa lähteä liikkumaan ja pysyä kunnossa, kun jumppaa vetää monipuolinen ohjaaja, joka tietää, mitä tämän ikäiset tarvitsee. Koko kehon lihakset käydään läpi ja sitten vielä joku mukava tanssi välissä, kuvaa Hirvonen.
— Minullakin oli tosi paljon vaivoja työaikana. Olen saanut itseni kuntoon. Ei tunnu enää missään. Kunto, tasapaino ja liikkuvuus ovat niin paljon paremmat. Kun vaan ihmiset enemmänkin tajuaisivat sen, mitä sieltä saa, suitsuttaa Siltanen.
Ulkona - pakkasessa tai helteessä, vesi-, räntä- tai lumisateessa - liikunnasta nauttiminen on Hirvosen ja Siltasen mukaan vain asennoitumiskysymys.
— Meillä oli lumessa patjat, joilla tehtiin punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Jotkut miettivät, että voiko niin tehdä, mutta totta kai voi. Lapsena ei muuta tehtykään kuin rämmittiin lumessa, Hirvonen kertoo
— Kun asennoitui siihen, että sää ei ole mikään este ja on kunnon vehkeet, niin koko keho saa harjoitusta ja huolet unohtuvat. Moni tuttu, joille olen puhunut ei edes usko, kuinka monipuolista se on, kertoo Siltanen.
Ulkojumppa-tunneille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen eikä sitoutua yhtä kertaa pidemmäksi ajaksi. Uudet tulijat otetaan Siltasen mukaan aina ryhmään hyvin vastaan eikä hinta hänen mukaansa päätä huimaa.
— Parin suklaalevyn hinnalla pääsee. Näin olen sen itse ajatellut.
— En tiedä, miten olisin tästä ajasta selvinnyt, jos tuota ei olisi ollut. Koskaan ei kadu sitä jos lähtee jumppaan, sitä katuu jos ei mene, vakuuttaa Hirvonen.
