Satavuotias elävä historiakirja
Maailma on muuttunut satavuotiaan Timo Leinon elämän aikana radikaalisti.
Hervannan Attendossa Tieteenkadulla asuva Timo Leino täyttää perjantaina 12. elokuuta täydet sata vuotta. Juhlat järjestetään Attendon alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa.
Leinon pitkään elämään on mahtunut monenlaista.
– Synnyin köyhässä maalaistalossa Ikaalisissa. Perheessämme oli yksitoista lasta ja mummu asui meillä myös. Meillä oli iso pirtti, kolme kamaria ja keittiö. Kaikki lapset nukkuivat äidin kamarissa. Mummu piti huushollista huolen, kun äiti teki isän kanssa töitä. Isäni oli vaatturi. Äitini kutoi myös mattoja myyntiin, Leino muistelee.
Koulua Leino kävi yhteensä neljä vuotta.
– Alakoulun ensimmäisen luokan kävin maalaistalon pirtissä.
Koulun jälkeen Leino suuntasi töihin.
– Alussa pula-aikana minäkin tein vaatteita, kun isä kerran oli vaatturi.
Myöhemmin Leino työskenteli kahdessa vuorossa. Päivätyönään hän teki kaikenlaisia sekahommia. Hän muun muassa valmisti ämpäreitä ja hevosenkenkiä ja työskenteli vaatturiliikkeissä ja kenkätehtaissa.
Päivätyön ohella hän toimi iltaisin elokuvateattereissa koneen hoitajana.
– Olin Hällässä ja Hämeessä harjoittelijana ja töissä Olympiassa, Kinemassa ja Maksimissa.
Talvisodan syttymisen aikoihin Leinolle sattui kiperä tilanne.
– Asuin silloin täyshoitolassa eli minulle kuului asunto ja ruoka. Söin alakerran ravintolassa, kun yhtäkkiä tuli hälytys. Attilan kenkätehtaassa oli pommisuoja ja ihmiset lähtivät sitä kohti. Ajattelin että ehdin syödä ruokani ensin, mutta miehet huusivat minulle, että äkkiä pommisuojaan. Ehdin sinne viime tipassa.
Naimisiin Leino meni vuonna 1943. Seuraavana vuonna hänelle syntyi poika. Leino ehti olla vaimonsa kanssa naimisissa peräti 69 vuotta aina siihen asti, kun vaimo kymmenen vuotta sitten menehtyi.
Suvi Roselli
3.8.2022
Valokuva Frans Emil Sillanpäästä
Liikunta eri muodoissaan on aina kuulunut kiinteästi Leinon arkeen.
– Kuljin 15 vuoden ajan töissä pyörällä. Ajoin 15 kilometriä päivässä. Pyöräilin silloin tällöin myös lapsuudenkotiini Ikaalisiin, joka sijaitsi 70 kilometrin päässä.
Leino on ollut myös innokas hiihtäjä.
– Kun asuin Kalevassa kävin Kaupissa joka aamu hiihtämässä. Hiihdin toista tuhatta kilometriä joka talvi. Kävin Hervannassakin hiihtämässä. Talvella kävin hiihtämällä myös kaupassa.
Toisinaan Leino innostui tekemään erittäin pitkiä kävelylenkkejä.
– Lähdin Kalevasta Kaupin parantolaan, Epilään, Raholaan, Pitkäänniemeen ja sieltä järven poikki Pirkkalaan.
Lieneekö syynä terveelliset elämäntavat, mutta Leinolla ei edelleenkään satavuotiaana ole mitään muita lääkityksiä käytössä kuin astmalääkkeet.
Hän on aina myös harrastanut monenlaista. Hän piti esimerkiksi vuodesta 1965 lähtien viime vuoteen saakka päivittäin sääpäiväkirjaa. Hän on ollut myös innokas valokuvaaja.
– Se oli minun intohimoni oikein. Olin Tampereen Kameraseuran jäsenenä ja olen saanut kuvistani palkintojakin. Kehitin filmit itse ja valmistin niistä kuvat.
Hämeenkyröön suuntautuneella kuvausretkellä Leino tapasi kuuluisan hämeenkyröläisen.
– Kuvasimme maisemaa ja silloin huomasimme, että kirjailija Frans Emil Sillanpää nousee huvilalta. Kysyin että saanko kuvata häntä. Sillanpää otti lakin pois päästä ja kysyi, että mihin kuvat tulevat. Kun kerroin että itselleni, niin sain ottaa kuvan. Sillanpää kehotti minua lähettämään kuvan Otavalle ja lähetinkin sen sinne. Myöhemmin minulle maksettiin Otavalta rahaa siitä kuvasta.
Maailma on muuttunut suuresti Leinon elinaikana.
– Ainakin asunnot ovat nykyisin parempia. Nuorempana asuin Papinkadulla, missä oli yksi yhteiskeittiö ja neljä kamaria. Keittiössä oli kaksi hellaa eli yksi hella aina kahta kamaria varten. Peti oli kamarin lattialla. Kyllähän se siinä meni, kun ei sitä muuta osannut ajatellakaan silloin.
Pitkän elämän salaisuudeksi Leino uskoo terveet elämäntavat.
– En ole koskaan käyttänyt paljon alkoholia ja tupakan savuttelun lopetin vuonna 1954. Olen myös liikkunut paljon.
