Seitsemän lapsen isä tuntee isyyden haasteet ja ilot

Arjen haasteista huolimatta lapset voittopuolisesti kuitenkin rikastuttavat Valtteri Salosen mukaan elämää. Kuva: Suvi Roselli

Suomessa vietetään 13. marraskuuta isänpäivää. Yksi isänpäivää viettävistä on hervantalainen seitsemän lapsen isä Valtteri Salonen. Perheen lapsista vanhin on 12-vuotias ja nuorin vähän yli yksivuotias. Joukkoon mahtuu myös yhdet kaksoset.
Salosen perheessä ei noudateta mitään erityisiä traditioita isänpäivänä, vaikka isää muistetaankin.
– Lapset ovat erittäin aikaisin hereillä ja innoissaan, että saavat antaa minulle jonkin koulussa tekemänsä paketin. Käymme tavallisesti myös isovanhempien luona isänpäivänä. Muuten se on aika tavallinen päivä meillä, Salonen sanoo.
Isänpäivänä moni isä pysähtyy pohtimaan omaa vanhemmuuttaan.
– Itse haluan olla läsnäoleva isä. Pyrin siihen, etteivät työt seuraisi minua kotiin ja että voisin jättää omat itsekkäät toimintamallit vähemmälle ja varata enemmän aikaa perheen käyttöön.
– Ajan varaaminen perheelle on tietyllä tapaa haaste nykypäivänä, kun työelämässä on kiireistä. Ajasta kilpailevat myös älypuhelimet, jotka voivat vahingossa viedä paljon aikaa. Täytyy olla tarkkana tai muuten käy helposti niin, että uppoutuu töihin, omiin askareisiin tai ruudun taakse.

Suvi Roselli

9.11.2022

Rajojen asettaminen haastavaa

Salonen haluaa luoda lapsilleen myös rajoja ja pitää niistä kiinni.
– Pyrin esimerkiksi rajoittamaan ruutuaikaa niin, ettei kännykkä olisi koko ajan saavutettavissa ja käytössä. Lasten käytöksestä kyllä huomaa, jos he ovat viettäneet koko illan ruudun takana, eivätkä ole olleet yhtään ulkona.
– Rajojen asettamisessa haasteena on asettaa kaikille lapsille samat rajat, mutta kuitenkin siten, että jokaista lasta käsitellään omana itsenään. Lapset eroavat esimerkiksi siinä, miten he haluavat näyttää negatiivisia tunteitaan. Jotkut eivät halua näyttää niitä, kun taas toiset näyttävät ne hyvinkin voimakkaasti. Ei voi vain sanoa, että älä itke, vaan pitää antaa toisen käsitellä asia ja käydä tunnetila läpi, varsinkin jos hän on kovin tunneherkkä.
Myös lasten oppimistavoissa on eroja.
– Yksi pärjää koulussa kuuntelemalla, mutta toisen täytyy lukea oppikirjaa enemmän saman asian eteen. Siinä pitää ratkaista, että käskeekö lasta pänttäämään kokeisiin vai antaako asian olla. Kaikkia ei voi laittaa samaan muottiin, jos toinen pärjää ilmankin. Toisaalta jos lapsi tarvitsee tukea, niin silloin sitä annetaan.

Lapset rikastuttavat elämää

Elämä monilapsisessa perheessä eroaa monin tavoin pienen perheen arjesta. Käytännössä kotitöitä on enemmän, autossa pitää olla istumapaikat yhdeksälle ja myös elämisenääniä on enemmän.
– Arki sisältää paljon aikataulujen yhteensovittamista. Samalla pitää pysyä kartalla siitä, miten lapsilla sujuu oppiminen koulussa. Haasteena on se, ettei ole mitään kirjaa siihen miten lapsia kasvatetaan oikein, niin että heistä tulee yhteiskuntakelpoisia.
Arjen haasteista huolimatta lapset voittopuolisesti kuitenkin rikastuttavat Salosen mukaan elämää.
– Tietysti välillä he koettelevat kärsivällisyyttä niin kuin kaikissa perheissä, mutta enimmäkseen he tuovat iloa arkeen, kun he ovat niin suoria ja reiluja sanomisissaan ja tekemisissään. Varsinkin ne pienet hetket, kun itsekin heittäydyn lasten tasolle leikkimään heidän kanssaan, tuovat iloa.
Isossa perheessä kasvamisessa on omat etunsa.
– Kun lapset ovat tottuneet siihen, että heillä on paljon sisaruksia, niin ehkä heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät hieman aikaisemmin ja heidän on helpompi tutustua erilaisiin ihmisiin. Samalla he oppivat, että tavaroita, asioita ja aikaa jaetaan ja he todennäköisesti oppivat paremmin ottamaan toiset huomioon.