top of page

Sukukansojen jäljillä – Valokuvanäyttely raottaa verhoa Venäjälle

Vedenhakureissulla Malmyžissä. Reissu on hankala, sillä joki pitää ylittää kivien päällä tasapainoillen. Kuva: Pekka Lehtonen

Tampereen Suomi-Venäjä -seura tuo Hervannan kirjastoon 13. helmikuuta toimittaja Pekka Lehtosen valokuvanäyttelyn Venäjällä asuvista suomalais-ugrilaisista sukukansoistamme. Lehtonen on kiertänyt yhtä kansaa lukuunottamatta kaikki suomalais-ugrilaiset kansat ja valokuvannut heidän arkeaan.

Pekka Ohtokangas

8.2.2023

Tampereen Suomi-Venäjä -seura tuo Hervannan kirjastoon 13. helmikuuta toimittaja Pekka Lehtosen valokuvanäyttelyn Venäjällä asuvista suomalais-ugrilaisista sukukansoistamme. Lehtonen on kiertänyt yhtä kansaa lukuunottamatta kaikki suomalais-ugrilaiset kansat ja valokuvannut heidän arkeaan. Valokuvanäyttelyn kuvat on otettu aikavälillä 1997–2004.
– Toimin Venäjällä kirjeenvaihtajana ja vapaana toimittajana yhteensä 13 vuotta, Lehtonen kertoo.
Ensimmäisen kerran Lehtonen lähti Venäjälle vuonna 1984 Kansan Uutisten kirjeenvaihtajaksi.
– Olin siellä perestroikan ajan. Tulin takaisin Suomeen keväällä 1991.
Saman vuoden jouluna Neuvostoliitto romahti.
– Keväällä oli nähtävissä, että jotain isoa tapahtuu pian.



Syrjäiset kansat

Alati kutistuvat suomalais-ugrilaiset sukukansat kiinnostavat Lehtosta. Venäjällä asuvista kuudestatoista kansasta vain hyvin eristyksissä asuvat enetsit jäivät häneltä väliin.
– Suomalaiset tutkivat sukukansoja vielä 1800-luvulla kovasti. Neuvostoliiton aikoihin meillä ei ollut sinne enää mitään asiaa. Silloin virolaiset tekivät jonkin verran tutkimustyötä. En usko, että Suomessa on kovinkaan montaa ihmistä, jotka ovat vierailleet kaikkien kansojen luona, Lehtonen sanoo.
– Kerran puhuin itseni Tarton yliopiston opiskelijoiden kieliekskursiolle, jotta pääsin yhden kansan pariin.
Valokuvat avaavat ikkunan menneeseen aikaan, josta ei todellisuudessa ole edes kovin kauaa. Yksinkertaiset olot kovissa olosuhteissa värittävät Lehtosen kuvia.
– Osa kansoista asuu niin syrjässä, niin pohjoisessa, ettei venäläisiä kiinnosta heitä häiritä. He hoitavat poroja, metsästävät ja kalastavat.
Pari vuotta sitten Venäjällä tehtiin suuri väestölaskenta, josta kävi ilmi suurimman osan kansoista pienentyneen merkittävästi. Muutamia kansoja on jäljellä enää satoja.

Tuskin koskaan demokratiaa

Suhde Venäjään on muuttunut yhä hankalammaksi Ukrainan hyökkäyssodan myötä. Tampereen Suomi-Venäjä -seura on jyrkästi irtisanoutunut Venäjän sotapolitiikasta ja on nykyisin sen vuoksi Venäjän johdon silmissä luokiteltu epäystävälliseksi toimijaksi.
– Emme voi enää tehdä matkoja Venäjälle, mutta voimme muistella vanhoja. Sukukansat ovat aina olleet meille tärkeitä, seuran varapuheenjohtaja Leena Kakko kertoo.
– Taustalla on tuhatvuotinen perinne. Koko Venäjän historian aikana on totuttu siihen, että ylimmällä johtajalla on jumalan valta. En usko, että Venäjälle saadaan demokratiaa. He eivät tiedä, mitä muuta heillä voisi olla, Lehtonen sanoo.
Venäjä on ollut suljettu maa pitkään. Jo keisarin aikaan Venäjä oli hankalasti tavoitettavissa, Neuvostoliiton aikaan rajat olivat kiinni tiukasti. Perestroikan aikoihin Mihail Gorbatšov koitti avata maata muulle maailmalle, mutta huomasi sen olevan mahdotonta.
– Gorbatšov ei millään halunnut luopua yksipuoluejärjestelmästä. Boris Jeltsin huomasi, että oli häviämässä toiset vaalinsa, joten hän osti toisen kautensa rahalla. Putin taas muutti koko järjestelmän. Hän oli Saksassa ollessaan nähnyt, mitä demokratia on ja koki sen uhkana Venäjälle.
Pekka Lehtosen näyttely avataan 13.2. kello 16 Hervannan kirjastolla.

bottom of page