Suolistosairaudet lisääntyvät nyt kovaa kyytiä
Crohnin taudissa esiintyvyys on 9,4 tapausta 100 000 ihmistä kohti. Puhutaan kohta kansantaudista, koska sitä esiintyy yli yhdellä prosentilla väestöstä. Kuvituskuva.
Suolistosairaudet ovat yleistyneet kovasti Suomessa viime vuosina, mistä johtuen yhä useampi kärsii vatsakivuista, ripulista ja muista suolisto-oireista.
Suolistosairaudet jaetaan karkeasti kahteen eri kategoriaan, toiminnallisiin sairauksiin, joista käytetään lyhennettä IBS ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin, joita nimitetään IBD:ksi.
IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä ilmenee eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna. Ulostaminen on joko tavanomaista harvempaa tai tiheämpää ja uloste voi olla kovaa tai löysää. Joskus tuntuu siltä, että suoli ei tyhjene kunnolla ulostaessa. Suurelle osalle potilaita häiritsevimpiä oireita ovat iltaa kohti pahenevat vatsan turvotus ja ilmavaivat.
– IBS:ssä suoli on kuitenkin rakenteellisesti ja histologisesti eli kudosten rakenteen ja toiminnan osalta normaali eikä siinä ole tulehdusta. Ärtyvän suolen oireyhtymä on varsin yleinen. Jopa 30 prosenttia ihmisistä kärsii jossakin elämänsä vaiheessa siitä. Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla suolen bakteerikannassa saattaa tapahtua muutoksia ja heillä on todennäköisesti suolen bakteerikannan kapeutunut biodiversiteetti eli bakteerien monimuotoisuus, gastroenterologi Juha-Matti Laaksonen Pihlajalinnasta kertoo.
Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivillä voi olla muutoksia myös viskeraalisen kivun aistimuksessa. Viskeraalisella kivulla tarkoitetaan sisäelinperäistä kipua, jota on usein vaikea paikantaa ja johon voi liittyä heijastekipua. Kipu tuntuu yleensä laajemmalla alueella kuin elin, josta se on lähtöisin.
IBD on puolestaan yleisnimitys tulehduksellisille suolistosairauksille, kuten Crohnin taudille, haavaiselle paksusuolitulehdukselle ja mikroskooppisille kolikeille.
– Crohnin taudissa esiintyvyys on 9,4 tapausta 100 000 ihmistä kohti. Puhutaan kohta kansantaudista, koska sitä esiintyy yli yhdellä prosentilla väestöstä. Haavaisessa paksusuolitulehduksessa esiintyvyys on 24,8 tapausta 100 000 ihmistä kohti. Sitä sairastavilla on mikroskooppisia ja makroskooppisia muutoksia paksusuolessa.
IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä diagnosoidaan poissulkudiagnoosilla eli ensin suljetaan pois elimelliset sairaudet. Tyypillisiä IBS:n oireita ovat vatsakipu ulostamisen yhteydessä, ulostustiheyden muutokset, ulosteen koostumuksen muutokset ja se, että oireita on esiintynyt vähintään viimeisten 6 kuukauden aikana.
IBD diagnosoidaan oirekuvan perusteella sekä laboratoriokokeella, tähystyksen avulla, kuvantamalla tai kapselikameratutkimuksella.
Suvi Roselli
26.10.2022
Näistä syistä heti lääkäriin
Suolistosairauksien aiheuttajaa ei täysin tunneta.
– Perintötekijät ovat siinä oleellinen asia. Jos suvussa on ennestään esimerkiksi Crohnin tautia, haavaista paksusuolitulehdusta tai keliakiaa, niin se voi lisätä todennäköisyyttä sairastua niihin.
Myös ravinnolla on merkitystä ja infektioilla, stressillä ja antibioottien käytöllä ja tupakointikin myötävaikuttaa asiaan.
Lääkäriin kannattaa hakeutua välittömästi, jos havaitsee itsellään tiettyjä oireita.
– Niitä ovat veriulosteet, tahaton laihtuminen, kuumeilu, jatkuva ripuli, erityisesti yöllinen oireilu, jatkuvasti pahentuvat oireet, anemia, poikkeava palpaatiolöydös tai uusi IBS oire yli 45 vuotiaana.
Jos suolistosairaus on päässyt jo puhkeamaan, sitä voidaan tavallisesti hoitaa.
– Ärtyvän suolen oireyhtymässä apua voi saada kuitulisästä, probiooteista, FODMap-ruokavalion noudattamisesta ja säännöllisistä elämäntavoista. Crohnin taudissa ja haavaisessa paksusuolitulehduksessa lääkehoito on keskiössä. Siinä 99 prosenttia tapauksista saadaan oireettomiksi vuoden kuluessa.
Suolistosairautta sairastavalla on Laaksosen mukaan lievästi kohonnut riski saada suolistosyöpä.
– Kymmenen vuoden jälkeen riski on yksi prosentti ja se lisääntyy prosentilla joka vuosi. Siksi suolistosairaudesta kärsiville suositellaan tehtäväksi tähystämällä dysplasoasseuranta 1-5 vuoden välein. Taudin laajuusaste ja aktiivisuus ratkaisee miten sitä seurataan ja hoidetaan, samoin kuin sukuamneesikin eli suvusta saatavien esitietojen kerääminen.
