Suoratoistopalvelut turruttavat mielen ja kielen

Maailma on väärällään erilaisia suoratoistopalveluita, joita mainostetaan kaikkialla. Mainoksia näkee niin kadulla liikkuessa, kuin kaikissa mahdollisissa digilaitteissa. Palvelut maksavat maltaita, eikä niistä jättimäisestä valikoimasta huolimatta tahdo löytyä mitään katsomisen arvoista.

Suoratoistopalveluille on kyllä kysyntää, mutta ei varsinaisesti tarvetta. Ennenkin on pärjätty varsin hyvin, vaikka elokuvia ja tv-sarjoja on pääasiassa katsottu televisiosta silloin, kun niitä on satuttu esittämään. Nykyään on olemassa lukuisia ilmaisia palveluita, joista ohjelmia ja elokuvia voi katsoa, mutta silti monet törsäävät rahansa suoratoistopalveluihin.

Vaikka yksittäinen suoratoistopalvelu ei viikko- tai kuukausihinnaltaan tunnu kalliilta, tilausten kertyessä ja pitkittyessä hinta voi nousta päätähuimaavaksi. Tilaukset voivat helposti maksaa tilaajalleen satoja euroja vuodessa. Erityisen turhalta tämä kuulostaa, jos ihminen ei edes käytä ostamiaan palveluita.
Monet perustelevat suoratoistopalvelujen oston sillä, että mainokset eivät keskeytä katselukokemusta. Tavallaan syy käy järkeen, mutta toisaalta pohdin, kuinka tärkeä kyseinen ohjelma on ihmiselle, jos mainoskatkot luovat ylitsepääsemättömän kynnyksen katsojan ja katsottavan välille. Katsotaanhan Linnan juhliakin väsymättömästi vuodesta toiseen, vaikka uutiset välillä katkaisevat lähetyksen, eikä se haittaa juuri ketään.

Mielikuvitus ja ajattelu kärsivät suoratoistopalveluista. Kun koko ajan on jotain katsottavaa, ei muuta tekemistä tarvitse keksiä. Sarjoja ja elokuvia on koko ajan saatavilla, ja niitä saatetaankin pyörittää tuntitolkulla puolivahingossa. Samalla voikin vaikka syödä, pelailla puhelimella, tai kuunnella musiikkia.
Suoratoistopalveluista katsotaan usein sarjoja, joissa käytettyä kieltä ei ymmärretä. Kielitaito rapistuu helposti, kun kielelle ei altistuta vapaa-ajalla. On myös mahdollista, että sarjoissa ja elokuvissa käytetty kieli on erittäin pelkistettyä ja yksinkertaista, jolloin sanavarasto ei laajene eikä kieli elävöity.
Mietin, millaisia ihmisiä kasvaa lapsista, jotka viettävät pienestä pitäen tunteja tapittaen television ruutua. Kuinka he tulevat pärjäämään, kun napin painalluksella ei aina saakaan kaikkea haluamaansa?