Täysi ympyrä
Kuvataitelija Kristiina Sario kotiutui Hervantaan Helsingin- ja Lontoon-vuosien jälkeen. Nyt Sarion teoksia on esillä Murto-näyttelyssä Mältinrannassa.
Satu Lepistö
19.5.2021
Lasten ja aikuisten maailmat törmäävät
42-vuotias Kristiina Sario elää kiireistä lapsiperhearkea ja tekee ammatikseen taidetta. Karjalohjalla syntynyt ja Lontoossa kuvataidetta vuosina 2000-2005 opiskellut Sario muutti Suomeen palattuaan ensiksi puolisonsa kanssa Helsinkiin, mutta puolison kotikaupunki Tampere alkoi tuntua muutaman Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Hervantaan perhe, johon kuuluvat miehen lisäksi 7- ja 4-vuotiaat pojat, muutti vuonna 2018.
- Minua auttoi kotiutumaan se, että pääsin Tampereella suorittamaan erikoistumisopintoja kuvataiteen saralla TAMK:in Taiteen ja viestinnän osastolle vuosina 2008- 2010, Sario kertoo.
Sario on osallistunut näyttelytoimintaan kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 2004 lähtien. Hänen viimeisimpiä ryhmänäyttelyitään ovat olleet Tampereen taiteilijaseuran 100-vuotisjuhlanäyttelyt Tampereella ja Helsingissä.
Sarion teoksia kuuluu myös esimerkiksi Tampereen Taidemuseon kokoelmiin. Taidekeskus Mältinrannassa esillä olevassa Murto-näyttelyssä teemana on maaseudulla koettu lapsuus, jossa hiljaisuus ja tila mahdollistavat mentaalisia pakoretkiä.
- Samalla peilaan kohtaa, jossa aikuisen ja lapsen maailmat törmäävät. Näissä maalauksissa lähtökohtani on se, että lapsi on kokonainen ja siitä alkaa murtuminen, kun sosiaaliset koodit ja rituaalit vievät yhä enemmän tilaa välittömältä kokemiselta, Sario avaa näyttelyn teemaa.
Maalausten tekniikka on ikivanha munatempera, jossa maaliaine sekoitetaan itse pigmentistä ja kananmunasta. Lopuksi pinta käsitellään mehiläisvahalla. Munatemperasta on tullut Sarion pääasiallinen tekniikka. Se on aikaa vievää, mutta työprosessista valmisteluineen on tullut tärkeä osa tekemistä.
- Kun maaliaineen sekoittaa itse, siihen on parempi tuntuma ja hallinta, Sario sanoo. – Tekniikkani sallii sekä kuukausia työaikaa vievän pikkutarkan kerrostamisen että akvarellimaisen kerrasta valmiiksi – tyyppisen, terveellä tavalla keskeneräisen lopputuloksen.
Valta-asetelmat kiinnostavat
Sarion maalauksissa on usein teemana valta-asetelmat, kuten poliittinen korruptio, hyväveli-kerhot, eläinten tappaminen ja erilaiset rituaalit.
- Olen tavallaan tehnyt ympyrän teosteni kautta, koska urani ensimmäisissä töissä lapset olivat jatkuvasti läsnä kasvukipuineen ja nyt olen palannut samoihin aiheisiin, Sario pohtii. – Perspektiiviero syntyy siitä, että olen nyt äiti. Aikaisemmin käsittelin aiheita muistin ja ympäriltä saadun kokemuksen varassa, nyt pohdin lapsuuden luonnetta ja sen haavoittuvuutta lähietäisyydeltä.
Sario sanoo, että maalaamisessa onnistuminen tulee aina yllätyksenä. Silloin hän kuvailee oloaan kokonaiseksi. Yksityisnäyttelyä edeltää lähes poikkeuksetta paniikki ja absurdi ajatus siitä, että mitä jos maalaisin yhdessä yössä uudestaan koko sarjan, Sario sanoo. – Palaute on todella tärkeää ja se, että maalaukset herättävät ajatuksia. Se auttaa uskomaan siihen, että niillä on jokin merkitys ja että hihat kannattaa kääriä jatkossakin.
