Talviurheilun meininkiä
Eino Pakariselle sattui hyvä sauma ja säät suosivat, kun Ahvenisjärven kaukalossa sai keskellä päivää luistella jokseenkin yksin. Kuva: Pekka Ohtokangas
Jos aurinko sattuu joskus pilkistään, kannattaa suunnata jäälle, ladulle tai vaikka kävelemään.
Pekka Ohtokangas
11.1.2023
Oli päivä, jolloin aurinko miltei näkyi taivaalla. Pakkasta oli sopivasti ja jää loisti puhtaana. Ahvenisjärven kaukalossa yksinäinen hahmo veteli kohti maalia.
– Hyvä keli ja talviurheilun meininkin sai minut jäälle, rakennustekniikan opiskelija Eino Pakarinen, 23, kertoo.
Pakarinen pyrkii jäälle niin usein, kuin vain kerkeää.
– Kerran viikkoon tai pariin.
Vaikka maila pysyy kädessä, on kyseessä ”ihan hupilaji” talvisin. Pakarinen harrastaa myös lumilautailua ja satunnaisesti hiihtoa talvisin.
Mustavuorella hän on käynyt kerran ja useimmiten lumilauta suunnataan Sappeen suuntaan.
Kesken kentän laidalla rupattelun keskeyttää kymmenenvuotias jääkiekkoilija.
– En osaa vielä kovin hyvin luistella, jääkiekkoilija sanoo.
– En oo ees yhtä hyvä kuin Mikko Rantanen, hän jatkaa ja säntää vauhtiin, ennen kuin ehtii nimeään kertoa.
Kuitenkin neljävuotiaasta saakka harjoitellut, aivan hyvin se luistelu näytti sujuvan.
Onneksi tuli tällainen talvi!
Pienemmällä jäällä opetellaan luistelemista. Viisivuotias Ronja ja isänsä Jesse Lappi ovat myös tulleet nauttimaan hyvästä kelistä. Pujottelu onnistuu aika hienosti, eivätkä pyllähdykset haittaa pientä luistelijaa.
– Ronja innostui tänä talvena kunnolla luistelusta, Jesse Lappi kertoo.
– Pari talvea meni vähän katsellessa, kun pelotti luistella. Onneksi sattui nyt tällainen talvi!
Luistelun lisäksi Ronja pitää hiihtämisestä. Jessekin on innostunut sivakoimaan, vuosien jälkeen.
– Pakon edessä jouduin hiihtämään, kun koulussa pitikin pitää hiihtotunti.
Lapin perhe käy harjoittelemassa Kuusikkopuistossa, vesitornin kupeessa.
– Kun Suolijärvelle tehdään latuja, käy kone ajamassa Kuusikkopuiston kentällä ringin. Siinä on lapsen hyvä opetella hiihtämistä.
Hervannan rinteelle uusi elämä?
Mäenlaskukin maittaa Ronjalle, mutta Hervannan rinteeseen ei perhe uskaltaudu.
– Ei sinne uskalla päästää, vaikka Ronja varmana uskaltaisikin laskea sen, Lappi sanoo.
Hervannan rinne on ollut vuosia nyt vain talvikäyttäjien varassa. Kaupunki ei ole siihen koskenut.
– Rinne on nyt isännöimätön mäki, kaupungin puutarhuri Timo Koski kertoo.
Rinnettä ei ole kuitenkaan tarkoitus jättää vain käyttäjiensä vastuulle. Vuosi sitten Hervannan Sanomissa kerrottiin, että kaavoituksen ja maanomistajan edustajat kokoontuivat marraskuussa asian tiimoilta. Silloin oltiin myös tunnistettu, että nykyisellään rinteet eivät palvele ketään.
– Työ jäi silloin kesken, mutta nyt olisi tarkoitus jatkaa siitä, mihin jäätiin, Koski sanoo.