Tampere halusi metsäpuutarhan
Hallilan ratikkapysäkillä mäntyjen ja lehtipuiden taimet kasvavat voimakkaasti. Radan varrella luonto elää ja voi hyvin.
Tavallisen matkustajan silmissä Hallilan ratikkapysäkin ympäristö saattaa näyttää hoitamattomalta. Monenmoiset piennar- ja rikkakasvit, ohdakkeet, pujot, horsmat, koivun taimet rehottavat molemmin puolin rata-aukkoa ja Hervannan baanaa.
4.9.2024
Jotkut alueen asukkaat muistavat radan varteen istutetut värikkäät puistoatsaleat, jotka ilahduttivat ohikulkijoita. Nyt niitä ei enää näy.
Mutta kun katsoo tarkemmin löytää kasvien seasta kookkaita istutettuja mäntyjä ja puukehikoissa kanaverkon suojaamina istutettuja lehtipuiden taimia.
Liito-oravan pysäkki
Hallilan ratikkapysäkin alue on laaja, metsien reunustava aukko maisemassa. Se on myös ainutlaatuinen nykyisessä ratikan liikenneverkossa.
Tarina alkoi jo kymmenen vuotta sitten, kun ratikkaa suunniteltiin ja etsittiin keinoa kiepsauttaa rata lähempää Hallilan asutusta. Kun Hallilan metsistä ja kanjonin alueelta löytyi liito-oravan elinalueita ja kulkureittejä, suunnitelmat piti laittaa uusiksi.
Neuvottelujen ja tarkempien suunnitelmien laadinnan jälkeen lupa radan rakentamiseen muutetulla linjauksella saatiin, mutta ELY-keskuksen antamin tietyin ehdoin.
Poikkeuslupaehdot sallivat hakkuuaukon, mutta edellyttivät lieventämistoimenpiteitä, muun muassa liito-oravalle sopivien pönttöjen asettamista useisiin paikkoihin. Lisäksi lupa edellytti puuistutuksia ja kulkuyhteysalueiden ylläpitoa ja kehittämistä sekä seurantaa ja raportointia.
Voitaisiinko rakentaa metsä?
Radan tieltä kaadettiin luvan antamien rajoitusten puitteissa paljon metsää. Tampereen kaupungin ympäristösuunnittelija Jyrki Lehtimäen mukaan kaupunki ryhtyi heti suunnittelemaan, miten radan varren luontoa voitaisiin elvyttää.
Kaupunki järjesti kyselyn, jossa kartoitettiin tamperelaisten näkemyksiä Hallilan kohdalle tulevan raitiotiepysäkin ympäristöstä.
– Suosituin tarjolla olleista vaihtoehdoista oli metsäpuutarha. Metsäpuutarha on metsää, jota on rikastettu istutetulla puutarhamaisella kasvillisuudella, mutta perennapenkit eivät keskelle metsää sovi, Lehtimäki toteaa.
Metsäpuutarhaidean pohjalta alkoi pysäkin ympäristön kehittäminen. Lehtimäen mukaan kyseessä on pitkäaikainen hanke, koska metsä ei ymmärrettävästi nouse hetkessä.
– Ympäristöön haluttiin lupaehtojen mukaisesti puustoisuutta liito-oravan kulkuyhteyksien parantamiseksi ja elvyttää muutoinkin kasvillisuutta rakentamisen jälkeen. Aukon reunoilla näkyy vankkaa, alkuperäistä metsää.
Hervantajärveltä pintamaata
Sopivan metsänpohjan luomiseksi, tuotiin pysäkin ympäristön tavallisen kasvualustan pinnalle kerros Hervantajärven alueelta kuorittua pintamaata. Tarkoitus oli lisätä pysäkin metsänpohjan pintaan tavanomaista maaperäeliöstöä.
Lehtimäki kertoo, että kuorittu pintakasvillisuus, maannos ja pinnan kivennäismaa murskattiin ja seulottiin, ennen levittämistä pysäkkialueen reunoille, kasvualustan päälle.
– Meillä ei ollut tietoa, miten kokeilu onnistuisi, odotimme vain uteliaina, mitä nousee, Lehtimäki kuvaa.
– Luonto on meitä vahvempi, se tekee mitä haluaa. Ensimmäisenä kesänä maanpintaan nousikin erilaisia metsänpohjan kasveja, saniaisia ja monia muita. Kaikki näytti hyvältä, mutta aika pian alueelle ilmestyi tyypillisiä hakkuuaukion voimakkaita pioneerilajeja.
Voimakkaasti levinnyt vadelma
– Pioneerilajeja ovat muun muassa horsma, vadelma ja koivu. Tuulen mukaan tulleet siemenet putosivat sopivaan maaperään, Lehtimäki jatkaa.
– Ei tätä turhaan vihreäksi planeetaksi sanota, luonto hoitaa sen, jos annetaan. Eli koe ei mennyt kuin Strömsöössä, hän nauraa.
Pioneerilajeiksi sanotaan kasveja, jotka saapuvat ensimmäisten joukossa esimerkiksi tuhoutuneelle alueelle. Ne hyödyntävät tehokkaasti suotuisaksi muuttuneita olosuhteita, lisääntyvät ja leviävät. Niille on myös tyypillistä voimakas valontarve.
Lehtimäen mukaan rata-alueen reunoilla voimakkaasti kasvanut vadelma saatiin kitkemällä hallintaan, mutta tilalle tuli monia muita lajeja. Viimeisenä hankala ohdake.
Viheralueilla puulajikokeilu
Vaikka ensimmäinen kokeilu ei onnistunut, tavoitteena oli edelleen metsämäinen ympäristö. Eli piti tehdä korjausliike. Mäntyjen taimet kyllä olivat menestyneet.
– Edelleen sama haaste ja tavoite, taas piti miettiä, miten voitaisiin rakentaa metsä, Lehtimäki kertaa.
Seuraavassa vaiheessa päätettiin istuttaa pysäkin ympäristöön erilaisia uusia puulajeja. Kaupungin viheralueilla oli aloitettu puulajikokeilu, jossa tavoitteena oli selvittää, puulajien kestävyyttä ja soveltuvuutta Tampereen oloihin ja toisaalta varautua ilmastonmuutokseen.
