Tiitu Takalo kuvaa itselleen tärkeitä asioita
Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo työhuoneellaan. Kuva: Emilia Anundi
Moninkertaisesti palkitun sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon ura on jatkunut jo kaksikymmentä vuotta. Hänen ensimmäinen oma sarjakuva-albuminsa Tyhmä tyttö ilmestyi 2004. Matkalle mahtuu yksitoista teosta, lukuisia julkaisuja antologoissa ja lehdissä.
Sirpa Koivu
23.8.2023
Itä-Hervannan suojaisella kulmalla kasvaneesta Tiitu Takalosta tuli sarjakuvataiteilija lukemalla sarjakuvia. Niitä hän sai muun muassa kotikadulla käyneestä kirjastoautosta.
– Ihastuin sarjakuvien kerrontatapaan. Peräkkäin asetetut kuvat kertoivat ja kertovat tarinoita ällistyttävän hienosti, taianomaisesti.
Vaikka Tiitu piirsi paljon, ensimmäisen sarjakuvansa hän teki vasta Tampereen lasten ja nuorten kuvataidekoulun sarjakuvakurssilla.
Kuvataiteilijaksi Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa valmistuneella Tiitulla on hallussaan taiteen tekniikat ja lajit.
Realistista ja tarkkaa
– Sarjakuvaa pidettiin kauan alempiarvoisena maalaustaiteeseen verrattuna. Mutta eihän voi verrata esimerkiksi musiikkia ja elokuvaakaan. Ne ovat eri taidemuotoja, kuten sarjakuvataidekin.
Ennen sarjakuva oli mustaa viivaa valkoisella pohjalla. Sanomalehdissä muu ei toiminut. Painotekniikan kehitys on antanut sarjakuvan tekijälle lisää mahdollisuuksia.
– Käytän perinteisiä kuvataiteen keinoja. Vesivärejä, välillä sävypapereita, vaihtelen tekniikasta ja tyylistä toiseen.
– Tyylini on realistinen, kuvaan tarkasti niin ihmiset kuin miljöötkin, en tyylittele. Ehkä viime aikoina olen jonkin verran silmiä tyylitellyt.
Tiitun mukaan realististen henkilöhahmojen rinnalla myös ympäristön ja taustan täytyy olla realistisia, niin talot, autot, kaupunki.
– Jotta se onnistuu, hankin tietoa. Aluksi kaikkea tietoa ei löytynyt netistäkään. Tehdessäni Kehä-sarjakuvaa nyrkkeilevistä tytöistä, kävin paikan päällä katsomassa millainen nyrkkeilykehä on, millaisia nyrkkeilyhansikkaat ovat ja miltä nyrkkeileminen näyttää.
– Ensin teen käsikirjoituksen, tekstin. Se on puolet työstä. Yhdessä kuva ja teksti toimivat sarjakuvana, joka on toisenlaista kerrontaa kuin lasten kuvakirjoissa.
Turvalliset Hervannan raitit
– Taiteeni syntyy aina tarpeesta kuvata jokin itselleni tärkeä asia, tapahtuma tai tunne. En julista enkä opeta, mutta tarinat pohjautuvat arvomaailmaani.
Tärkeimmät sarjakuvakirjat Tiitulle ovat Memento mori, Minä, Mikko ja Annikki sekä uusin teos Polkimilla.
Memento mori on sarjakuvan muotoon tehty toipumiskertomus aivoverenvuodon aiheuttamista tunnoista.
Minä, Mikko ja Annikki yhdistää Tiitun ja Mikon rakkaustarinan sekä Annikin puutalokorttelin säilyttämiskamppailun Tammelan kaupunginosassa.
Juuri ilmestyneen Polkimilla -teoksen lähtökohtana on Tiina Männistö-Funkin tutkimus polkupyöräilyn historiasta ja sen asemasta ja tilasta kaupunkiliikenteessä. Tiitu teki teosta kaksi ja puoli vuotta.
Historiallisten ja liikennepoliittisten osien välissä Tiitu kuvaa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Hervannassa polkupyöräilyn näkökulmasta.
– Lapsena oli turvallista liikkua polkupyörillä Hervannan raiteilla, koska Hervanta on suunniteltu kevyelle liikenteelle, autot kiertävä asuinalueet.
Opiskelujen jälkeen Tiitu palasi Hervantaan. Suurimpana syynä oli se, että kaupunki loppui Hervantaan. Nyt toki laajenee ja murtuu reunoilta.
– Ei tarvinnut mennä yhdenkään autotien yli päästäkseen metsään.
– Pietilöiden arkkitehtuurin hienouden oivalsin, kun esittelin vierailleni Hervantaa.