Tukiperhe tarjoaa vanhemmalle hengähdystauon
Lapsiperhearki voi olla välillä kuormittavaa varsinkin jos perheellä ei ole tukiverkkoja. Apua voi saada koulutetusta tukiperheestä.
Satu Lepistö
5.5.2021
Lapsiperhearki voi olla välillä raskasta ja erilaiset yllättävätkin tilanteet saattavat muuttaa arjen kuormittavuutta. Oma sairastuminen, lapsen erityisen tuen tarve tai esimerkiksi yksinhuoltajuus saattavat johtaa tilanteeseen, jossa vanhempi uupuu tai tarvitsee muutoin tukea. Jos tukiverkostoja ei ole, tukea voi saada valmennetulta tukiperheeltä.
Esimerkiksi opiskelu tai työelämä saattaa vielä ihmisen kauas alkuperäisten tukiverkkojensa ulottuvilta. Kun tulee aika perustaa perhe, suku ja ystävät saattavat olla kaukana. Haasteellisessa tilanteessa on tärkeää hakea apua ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti apua voi hakea matalalla kynnyksellä sellainenkin perhe, joka ei ole lastensuojelun asiakas.
Tukiperhettä voi kuitenkin joutua odottamaan, sillä heitä ei ole riittävästi. Useissa kunnissa lapset jonottavat pitkiäkin aikoja tukiperheeseen pääsyä.
- Tukiperheeksi voi ryhtyä ihan tavallinen perhe, jolla voi olla omiakin lapsia, kertoo tukiperhekoordinaattori Jonna Jukarainen kunnille valmennettuja tuki- ja sijaisperheitä tarjoavasta Familarista.
- Perheessä tulee olla vakaa elämäntilanne ja tärkeintä on, että perheen voimavarat riittävät tukiperhetoimintaan.
Jos tukiperhetoiminta kiinnostaa, koulutukseen kannattaa lähteä. Familar kouluttaa tukiperheet ja sijaisvanhemmat omalla Famile-valmennuksella, jossa tuki on jatkuvaa.
-Kun meille tulee uusi perhe, tutustumme heihin valmennuksen kautta, jotta tiedämme, millainen lapsi perheeseen sopii, Jukarainen sanoo.
Lapset käyvät tukiperheessä yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa. Tukiperhetoiminnasta maksetaan perheelle palkkio- ja kulukorvaus.
Tukiperhetoiminnasta saa iloa
Lapselle tukiperheviikonloput ovat usein odotettuja tapahtumia ja vanhemmalle vapaa viikonloppu tuo tarpeellisen hengähdystauon. Mutta myös tukiperhe saa toiminnasta paljon irti, sillä oman arkensa jakaminen lapsen kanssa on ilo. Tamperelaiset Sari Tupavuori ja hänen puolisonsa Juhani Jussila ovat toimineet tukiperheenä jo kuuden vuoden ajan.
- Tapasimme puolisoni kanssa aikuisiällä. Meillä molemmilla on aikuisia lapsia ja kaipasimme perhe-elämää, kertoo Tupavuori.
Pariskunta lähti tukiperhetoimintaan mukaan nähtyään lehdessä ilmoituksen. Tukiperhetoiminta tuntui heti koulutuksen jälkeen luontevalta.
- Kun omat lapseni olivat nuoria, kaikki lähipiirin lapset olivat aina meillä. Meille sai aina tulla, Tupavuori muistelee.
Tukiperhetoiminta oli luonteva jatkumo sille, että kodin ovet olivat auki myös muille. Tällä hetkellä perheessä käy paljon lapsia ja pariskunta pitää vain yhden viikonlopun vapaata kuukaudessa. Lasten kanssa perhe puuhailee aivan tavallisia, mukavia asioita majanrakennuksesta lettukesteihin ja esimerkiksi metsäretkiin.
- Saamme tukiperhetoiminnasta paljon, Tupavuori sanoo. –Koen, että lapset kokevat tulevansa kuin varamummolaan tullessaan meille. Lapset odottavat kovasti meille tuloa ja palaute on ihanaa. Tukiperhetoiminnassa tietää tekevänsä jotakin arvokasta.
Parasta ovat yhteiset hetket. Kun pienet, pulleat käsivarret kietoutuvat kaulaan, se vie sydämen mukanaan.
