Viljelypalsta ei ole mikään työleiri
Hehkuvaa viinimarjasatoa Ruskon viljelypalstoilla. Kuva: Riitta Kraatila
Mikä on palstaviljelyn suosion salaisuus? Yhdelle se on muheva sato, josta saa oivaa lisuketta ruokapöytään. Toiselle se on enemmänkin mukavaa kesäpuuhaa.
25.9.2024
Anna-Kaisa ja Seppo Lehtonen ryhtyivät neljä vuotta sitten Ruskon palstaviljelijöiksi. Anna-Kaisalla oli mukavia teiniaikaisia muistoja vanhempien viljelypalstoista ja innostus jäi. Monesti eläkeläisparin päiväkävelyt veivät Ruskon suuntaan, jossa toimeliaat puuhasivat palstoillaan.
– Syyskukat hehkuivat, ja minulla sormet syyhysivät, että tuota haluan tehdä, Anna-Kaisa kertoo.
– Minua viehättää kasvimaan hoito. Suunnitteleminen, kokeileminen. Oikein odotan sitä, kun keväällä pääsee suunnittelemaan, mitä tänä vuonna laitetaan penkkeihin. Sitten on kivaa istuttaa taimia toukokuussa. Siinä tietää, että kesä on vihdoin tulossa. Kukkia kylvän paljon, koska niistä on iloa syksyllä maljakoissa.
Rentouttavaa puuhaa
Ensin palstaviljelijää jännittää, lähtevätkö kaikki taimet kasvamaan, itävätkö siemenet. Ainahan kaikki ei onnistu. Kun kesä tulee, ja taimet alkavat nousta, alkaa rikkaruohojen hävittäminen. Kesällä riittää kastelemista, kitkemistä, multaamista. Kasvun seuraamista. Välillä harmittaa, kun pupu tai peura syö taimia, mutta sehän on vain luonnonelämää.
Lehtosten työnjako on perinteinen, Anna-Kaisa istuttaa ja Seppo kääntää maan, kärrää kuormat ja kasteluvedet.
– No, paljon me yhdessä näitä tehdään, Anna-Kaisa naurahtaa.
– Luonto yllättää, tekee mitä haluaa. Kun pitäisi kesän alussa saada sadetta, onkin kuivaa. No, kastellaan. Sitten kun alkaa sataa, kaikki rehahtaa kasvuun.
Ja muutakin iloa palstasta on. Palstalla tutustuu toisiin viljelijöihin, tulee uusia tuttavuuksia.
– Palstalla puuhailu rentouttaa, se ei ole meille mikään työleiri, Anna-Kaisa summaa.
Kaikkea mahdollista
Kokeneita viljelijöitä ovat Juhani ja Tuija Penttilä. He ovat viljelleet palstaansa jo 44 vuotta eli aivan alueen perustamisesta alkaen.
Heidän palstallaan kasvaa melkein kaikkea mahdollista. Juhani Penttilä kertoo, että heillä on useita marjapensaita useita lajia. On tyrniä, vadelmaa, herukoita, hunajamarjaa, karviaisia. Runsas marjasato onkin jo tältä satokaudelta kerätty.
Juurekset nostetaan syksyn mittaan, peruna viimeistään syys-lokakuun vaihteessa ennen pakkasten tuloa. Penkeissä annetaan vielä palsternakkojen, punajuurten, sipulien, purjojen ja avomaankurkkujen kasvaa. Maassa porkkanan kuori vahvistuu ja säilyvyys paranee.
– Itse ne on käytetty, toki lapsillekin niitä menee, Juhani Penttilä toteaa.
Onpa palstalla kasvatettu oikein jättiläiskurpitsakin, 13,5 kiloa painanut mammutti, joka aikanaan kuvattiin Hervannan Sanomiin.
Viljelykautta jatkettu
Viljelykoordinaattori Ria Kivirinne 4H-yhdistyksestä kertoo, että yksivuotisten palstojen viljelijöiden toiveesta viljelykautta jatkettiin lokakuun loppuun saakka, jotta sato ehditään kerätä kokonaan. Kynnöt tehdään sitten Ruskossa vasta ensi keväänä.
– Ruskon viljelijät ovat myös toivoneet, että Houkanojan ylittävä siltaa parannettaisiin esteettömäksi. Siitä keskustellaan kaupungin kanssa vielä tänä syksynä, Ria Kivirinne kertoo.
Houkanojan vesi on vuosien mittaan ollut useasti käyttökiellossa. Kaupunki asensi lopulta pari vuotta sitten porakaivon Ruskoonkin.
Viljelypalstat ovat erityisesti keskustan alueella niin suosittuja, että useita kymmeniä hakijoita jäi tänäkin vuonna vaille 1-vuotista viljelypalstaa.
Tahmelassa monivuotisiin on jono jopa 4-5 vuotta, Ruskossa monivuotisen palstan voi saada parin vuoden odottelun jälkeen. Yksivuotisen palstan saivat kaikki halukkaat Ruskosta keväällä.
