Yö-yhtyeen entinen rumpali selätti päihderiippuvuuden

Rumpali ja entinen päihderiippuvainen Antti Mäkinen haluaa tarjota muillekin eväitä päihderiippuvuuden voittamiseen. Kuva: Suvi Roselli

Yö-yhtyeen entinen rumpali Antti Mäkinen on elänyt varsin vauhdikkaan ja samalla rikkinäisen elämän, jota on värittänyt nuoresta lähtien runsas päihteiden käyttö. Viisi vuotta sitten asiaan tuli muutos, kun Mäkinen lähti etsimään uutta suuntaa elämälleen. Sen myötä hänelle tuli halu jakaa kokemuksensa ja käyttää sitä muiden auttamiseen. Niinpä hän työskenteleekin tällä hetkellä Tampereen eteläisen seurakunnan päihdepilottihankkeessa yhdessä työparinsa Veli-Pekka Järvisen kanssa.
Järvinen on koulutukseltaan ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti sekä mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja ja hän toimii päihdeterapeuttina. Hänelläkin on riippuvuustausta, joten sekä Mäkinen että Järvinen ovat samalla kokemusasiantuntijoita.
Mäkisellä ensimmäiset alkoholikokeilut tulivat kuvaan mukaan 13-14 vuotiaana.
– Join jo teininä kolme kertaa enemmän kuin muut enkä kuitenkaan tullut känniin. Aloin myös polttaa tupakkaa. Minulla oli heikko itsetunto ja hain siten muiden hyväksyntää. Pelkäsin, että jään jostain paitsi, Mäkinen kertoo.
15-vuotiaana hän alkoi tehdä työksensä musiikkia.
– Silloinkin minua pelotti, että mitä jos en osaakaan tai saan potkut. Juominen poisti estoja. Niinpä join aina kun menin soittamaan, Mäkinen kertoo.
Hän muutti 18-vuotiaana Kreikkaan, missä hän soitti musiikkia noin seitsemän vuoden ajan, muun muassa Jerry Lee Lewisin kitaristin kanssa samassa bändíssä.

Suvi Roselli

17.8.2022

Värikästä rock-elämää Pariisissa

Yö-yhtyeeseen Mäkinen päätyi Olli Lindholmin kutsusta 2000-luvun alkupuolella, samoihin aikoihin kun kappale Rakkaus on lumivalkoinen oli huippusuosittu. Hän soitti yhtyeessä kymmenisen vuoden ajan, kunnes veri veti hänet jälleen ulkomaille.
Mäkinen muutti Pariisiin, missä hän vietti värikästä rock-elämää ja samalla opetti korkeakoulussa lyömäsoitinopettajana. Hän teki myös freelance-töitä tunnettujen brittiartistien kanssa.
Alkoholin käyttö jatkui runsaana.
– Saatoin lavalle mennessä oksentaa pyyhkeeseen, koska jännitin niin paljon. Niinpä alkoholin käyttöni lisääntyi. Isojen festariesiintymisten jälkeen join, kun meillä oli hypetys päällä keikasta johtuen. Sitten join rauhoittuakseni ja aamulla täytyi juoda, että pääsin sängystä ylös.
Pariisissa Mäkisen päihderiippuvuus myös laajeni entisestään.
– Aloin polttaa kannabista aamusta iltaan. Heräsin yöllä kahden tunnin välein. Psyykeni sairastui siinä, eikä mieli enää kestänyt. Niinpä lensin Helsinkiin ja hain apua lääkäriltä sillä seurauksella, että minut ylilääkittiin.
Kun lääkkeet loppuivat Pariisissa, Mäkiselle alkoi tulla vakavia fyysisiä oireita.
– Minulle tuli muun muassa lääke- ja viinakramppeja sekä sydämen pysähdyksiä. Aloin käyttää amfetamiinia, kokaiinia, ketamiinia ja MDM:ää.
Noihin aikoihin Mäkinen asui Pariisissa vallatussa tehdasrakennuksessa.
– Siellä oli mafian jäseniä, murhaajia ja Pohjois-Afrikan sodasta tyyppejä sekä muita heidän kaltaisiaan.

Tehokasta apua tarjolla päihderiippuvuuteen

Lopulta Mäkinen onnistui kuitenkin löytämään oikeanlaista apua päihderiippuvuuteensa.
– Minulla oli itsemurha-aikeita monta kertaa. Lopulta kävelin Pariisissa konsulaattiin ja he lähettivät minut sieltä Suomeen. Ajattelin että kun en kerran kuollut, enkä pystynyt enää käyttämään päihteitäkään, niin hakeudun Minnesota-hoitoon. Sitä kautta koin itse, että apua voi oikeasti saada.
Nyt kun Mäkinen on löytänyt uuden elämän – muutamia alun pieniä retkahduksia lukuunottamatta – hänellä on painavaa sanottavaa päihderiippuvuudesta.
– Alkoholismi on sairaus, joka etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Sen syntymiseen vaaditaan kolme eri vaikuttavaa tekijää. Ne ovat geneettinen pohja eli perinnöllisyys, riittävä altistus päihteelle sekä ympäristötekijät. Ilman näitä kolmea tekijää ei yleensä tulla päihderiippuvaiseksi. Ympäristötekijä voi olla esimerkiksi se, että kotona on juotu paljon.
Valitettavasti kaikki päihderiippuvaiset eivät aina saa todellista apua sairauteensa, koska monesti hoidossa ei pureuduta riittävästi sairauden juurisyihin. Mäkinen tietää omakohtaisesti, mitä päihteistä vapautuminen vaatii. Siksi hän haluaa nyt tarjota tukea muille, jotka yhä painivat asian kanssa.
– Meillä on Hervannan kirkon tiloissa joka keskiviikko viideltä avoin kahvila, jossa päihderiippuvaiset ja heidän läheisensä saavat vertaistukea. Toimimme täysin asiakkaiden ehdoilla. Jaamme tietoa riippuvuussairaudesta, kuuntelemme ja kartoitamme asiakkaan yksilölliset tarpeet. Tarvittaessa ohjaamme hänet hoitoon.
Vertaistuki on Mäkisen mukaan tutkitusti toimivin hoitomuoto päihderiippuvuuteen. Myös päihderiippuvaisten läheisille on oma ryhmä maanantaisin neljältä. Kaikki keskustelut käydään molemmissa ryhmissä luottamuksellisina.
Mäkisen mukaan Suomessa päihderiippuvuuksien syynä on usein puhumattomuuden kulttuuri. Esimerkiksi Pariisissa alkoholikasvatus on aivan toisenlaista kuin täällä.
– Siellä juomisessa ei ole päihtymystarkoitusta. Ranskassa baariin mennään selvin päin. Sitten odotetaan, että kaikki ovat paikalla, minkä jälkeen illan aikana juodaan ehkä neljä 0,25 senttilitran kokoista olutta. Pääpaino ei ole alkoholissa tai humaltumisessa, vaan ihmisten kohtaamisessa.